Raimo Rajala tiikelipaino­koneen kimpussa.

Meirän kaupunki on ny auki

Tampereella, Työväenmuseo Werstaalla saatiin vihdoin yleisölle nähtäväksi Meirän kaupunki -päänäyttelyn ensimmäinen vaihe.

Maanantaina 9.11.2009 kutsuvierasyleisölle esitellyssä näyttelyssä, päästiin tutustumaan Museokirjapainoon, Osuuskauppaan ja Työväen säästöpankkiin. Kaikki nämä on koottu suunnilleen ”viiskytluvun” malliin.

Arkipäiväistä työväen historiaa

Työväenhistoria näin tallennetussa muodossa on konkretisoitua näyttöä tämän päivän ihmisille, joista osa tuntuu unohtaneen juurensa ja osalla ei ole ”hajuakaan”, mitä sana työväenluokka edes tarkoittaa.

Työväenmuseossa tarkastellaan maailmaa tavallisten ihmisten näkökulmasta arkipäivän historiaa kuvaten.

– Työväen museo ei kerro satuja eliitin elämästä tai erikoisuuksista, eikä siitä, mikä on hienoa, kallista ja ainutkertaista sanoi museon Kalle Kallio avajaisissa.

– Työväenmuseon arkipäivän historia on totta suomalaiselle enemmistölle.

Meirän kaupunki -näyttely tuo esille enemmän myönteisistä kokemuksista rakentunutta identiteettiä kuin perinteistä tapaa ilmiöidä työväestön kurjuutta, joka toki historiaa on sekin, eikä vain historiaa vaan myös tätä päivää.

Ammattiylpeys oli isiemme ja esi-isiemme kantava voima, sitä näkee onneksi vieläkin, esimerkiksi kun kuunteli museokirjapainossa kierteleviä vanhoja ja nuorempiakin kirjaltajia.

Tiikelipainokoneen tuoksussa

Museokirjapainon painokoneet ja työvälineet on kunnostettu kirjaltaja Raimo Rajalan johdolla yhdessä muiden alan harrastajien ja aikanaan kohopainoissa työtä tehneiden voimin.

– Museokirjapainossa on muun muassa Pyynikin kirjapainon ja Hyppölän latomojen jäämistöistä koottu käsilatomo, hyväkuntoinen Heidelbergin tiikelipainokone ja kaikkia kirjapainoissa tarvittuja työkaluja leikkurista kulmanpyöristäjiin, kertoi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Perttu Pesä.

Osa koneista on peräisin Suomen vanhimmasta, vuonna 1642 perustetusta Frenckellin kirjapainosta, jonka toiminta päättyi toissa vuonna.

Tästä 1950-luvun kirjapainomuseo-osasta löytyy myös Intertype-merkkinen kuumalatomakone, jonka tunnetuin konelatoja oli suomalaisen viihteen monitoimimies Reino Helismaa.

Latomakoneen ääressä syntyivät monet suomalaiseen historiaan syöpyneet runot ja laulut, joista Helismaa saattoi tehdä jopa suoria vedoksia. Viihteen moniosaaja jätti näin pysyvän merkin kirjapainoalan historiaan.

Museokirjapainossa tulee olemaan työnäytöksiä ja työpajaopetusta ja tilata voi myös pieniä painotöitä, kuten esimerkiksi kutsuja tai kortteja.

Osuuskaupan tavarapula

Meirän kaupungin osuuskauppa on koottu hieman vanhemmasta esineistöstä. Tämän Helsingin Roihuvuoressa E-instituutin eli Osuuskauppakoulun yhteydessä toimineen Osuuskauppamuseon esineistö lahjoitettiin Työväenmuseo Werstaalle Tampereelle 1992.

Voisi kai sanoa, että ympyrä sulkeutuu. Tämä Osuuskauppamuseo oli perustettu 50-luvulla taloon, joka oli siirretty Helsinkiin Roihuvuoren Strömsinlahden rannalle Tampereelta, jossa oli toiminut ensimmäinen osuustoiminnallinen kauppa.

Esineistöä 1950-luvun Osuuskauppamuseoon oli vaikeaa löytää jo aikanaan, sillä museossahan pitää olla aitoa käyttämätöntä tavaraa.

Teollisuuslaitoksilla ei ollut tapana säilytellä vanhoja mallejaan. Vain lasi- ja posliiniesineitä tai tupakka- ja savukepakkauksia museo sai melko hyvin kerättyä.

Kalusteista sentään osa on alkuperäisistä myymälöistä, osa tietysti on rakennettu 1950-luvun interiön mukaan.

Pankkitiski Sirkuskadulta

Osuuskaupan lisäksi kylissä ja kortteleissa toimi myös säästöpankkeja.

Työväen säästöpankki -toiminta rantautui Suomeen ennen ensimmäistä maailmansotaa.

– Tarkoituksena oli edesauttaa kasvavan palkkatyöväen säästämistä ja vastuunottoa omista raha-asioistaan, kertoi Pesä säästöpankin historiasta.

Tampereelle museon pankki-interiööri on koottu pääosin Helsingin työväen Säästöpankilta säästyneestä esineistöstä.

Esimerkiksi pankkitiski on Helsingin Sirkuskadulla (nykyisin Paasikivenkatu) pienessä hellahuoneessa toimineesta konttorista.

Jaana Kivimäki

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]