Maltti on valttia

Pertti Raitoharju

Maltti on valttia otsikon alla voi nykyisessä maailmantalouden tilassa kommentoida moniakin yhteiskunnallisia ilmiöitä. Sen alla voi tarkastella finanssikriisistä alkanutta reaalitalouden taantumaa, osakekurssien kehitystä, mutta myös alkaneita työvoiman rajuja supistamistoimenpiteitä.

Finanssikriisin alkuperämaassa ei maltettu odottaa talouden normaalia tervettä kehitystä, vaan seteleitä laitettiin pyörimään sen mitä painokoneet ehtivät syöltää. Ylimääräisillä seteleillä yritettiin viimeiseen saakka tehdä uusrikkaita asuntovelallisten kustannuksella. Jälkiviisasteluna sanoisin, ”maltti olisi ollut valttia”.

Maailman osakemarkkinat osoittavat alaspäin kuin ”lampaan häntä.” Kiireellisimmät ovat ehtineet jo myydä alaskirjautuneet osakkeensa melkoisilla tappioilla. Jos oli pakko myydä, niin hyvä on. Mutta oliko silloin otettu liian suuri riski omaan varallisuuteen nähden, kun selvässä tappiotilanteessa piti luopua. Ne joilla ei ole pakottavaa taloudellista tarvetta malttavat vielä odotella taantuman taitetta parempaan ja sitä kautta arvojen palautumista ja niiden nousua.

On myös sijoittajia jotka maltilla jaksavat odottaa ns. hyvien osakkeiden alaskirjautumisia ja sopivan hetken tullen täyttävät salkkunsa näillä arvopapereilla. Kaikki ovat omasta mielestään tehneet viisaasti ja malttaneet odottaa oikeaa hetkeä. Jälkiviisastellen sanoisin, maltillisuus tarkastellaan vasta jälkikäteen.

Reaalitalouteen siirtyessään taloudellinen taantuma alkaa näyttää pahimmat puolensa. Ei päivääkään ettei julkisuuteen tule tietoja yritysten lakkauttamisista, mittavista irtisanomisista ja lomautuksista. Kaikki tämä sen johdosta, että maailmantalouden tilaan ollaan jälleen ylireagoimassa, kukaan ei uskalla mitään ja kukaan ei luota kehenkään.

Yritysterveisissä kerrotaan maailmalle, että taantumaan ollaan ajautumassa ennen kokemattoman nopeaa vauhtia ja sen rajuutta ei voida ennustaa. Tulevaisuus pelottaa – siksi on reagoitava nopeasti ja varmuuden vuoksi. Pörssikurssin tilapäinenkin nostaminen vaikkapa yt-neuvottelujen aloittamisella antaa osakesalkun omistajalle signaalin siitä, että yritysjohto on hereillä.

Käänteinen puoli tässä pelissä on se, että työvoimalle, yrityksen tärkeimmälle pääomalle ei anneta arvoa tai sitä ei ainakaan tunnisteta. Usean vuoden ajan on kaikkien merkittävien poliitikkojen, yritysjohtajien ja työmarkkinaihmisten voimin puhuttu uhkaavasta työvoimapulasta. Nyt kun pulaa ei ole työvoimasta sen puolesta ei ainakaan työnantajapiireissä kannata suutaan avata, tai se vaan ei ole nyt muotia.

Sen sijaan tämä huoli näyttää olevan yleisempääkin työmarkkinoiden työntekijäpuolella. Tältä suunnalta on toistuvasti varoiteltu ylilyönneistä irtisanomis- ja lomautusneuvotteluissa. Ylimitoitetut neuvotteluesitykset johtavat ahdistumiseen, ja pelolla hallitsemisella on tunnetusti huono jälkimaku. Irwinin laulunsanoilla, ”lyödään pensselit santaan ja rukkaset naulaan, eihän tässä muukaan auta,” on tässä tilanteessa mahdottoman hyvä kaikupohja. Sille löytyy vastaanottajia, jos ei muuten niin ainakin yksityisessä elämässä. Masentunut ihminen ei ole työkykyinen.

Viestintä- ja graafisen alan työnantajat, miettikääpä tarkkaan vähentämis- ja lomautustarpeitanne ja ennen kaikkea niiden mitoitusta. Taantuman jälkeenkin tarvitaan osaavaa, taitavaa ja työhönsä paneutuvaa työvoimaa. Vaihtoehto irtisanomisille ja lomautuksille on koulutus, kuntoutus ja ammattitaidon päivitys.

Maltti on valttia neuvottelupöydässäkin.

[sivun alkuun] [etusivulle]