|
Mauri
Pekkarinen ”iltalypsäjänä”?
Parin viikon takaisessa
TV 1:n ”Lauantaiseurassa”
toimittaja Hannu Lehtilä
esitti vieraalleen Mauri
Pekkariselle kysymyksen:
”Fortum teki valtavan
hyvän tuloksen ja komeat
voitot ja samalla ilmoitti,
että kuluttajahintoja
nostetaan. Mistä tämä
johtuu, että käydään
heti kuluttajan kukkarolla,
kun ilmoitetaan kova tulos?”
Elinkeinoministeri Pekkarinen
vastasi: ”Fortum on
yksi toimija markkinoilla,
joilla on lähes sata
yritystä Suomessa ja
meillä on vapaa kilpailu.
Fortum tekee sen saman,
mistä muut eivät
pysty tekemään
niin hyvää tulosta,
paljon paremmin ja tehokkaammin
ja pystyy näin ollen
takomaan tulosta. Osanhan
se tekee myöskin ulkomailla.
Ja sen hinnat, jos ne ovat
korkeammalla kuin muilla,
niin silloin kehotan kuluttajia
ilman muuta vaihtamaan sähkön
toimittajaa.”
Toimittaja kysyy olennaisen
tärkeän kysymyksen,
mutta jättää
asian silleen, vaikka ministeri
laskettelee täyttä
luikuria. Pekkarinen tietää
tosiasiat tarkkaan, hän
on yksi asiantuntevimmista
ministereistämme. Jotain
kai täytyisi toimittajankin
tietää, siitähän
hänelle palkkaa maksetaan,
selville ottamisesta. Yleisradio
tarjoaa nykyään
yleisemminkin kritiikittömän
foorumin päättäjillemme
puhua, mitä sylki suuhun
tuo. Paitsi ettei sylki
tuo heidän suuhunsa
mitä sattuu, vaan muotoiluja,
joilla pyritään
ajamaan läheisten taustaryhmien
intressejä.
Kriittisen haastatteluohjelman
tekeminen on vaativaa työtä.
Toimittajan olisi tiedettävä
aiheestaan ainakin yhtä
paljon kuin haastateltavan.
Tietojensa varassa hänen
olisi ”pakotettava”
haastateltava perustelemaan
näkemyksiänsä
ja pyrkimyksiänsä
faktoilla. Jos haastateltava
siihen pystyy, demokratian
yleisö, kansalaiset,
voivat pitkälti luottaa
päättäjän
toimien reiluuteen ja vilpittömyyteen.
Jos ei pysty, kansalaiset
voivat tehdä johtopäätöksensä
kyseisen päättäjän
luotettavuudesta. Edustuksellisen
demokratian aito toteuttaminen
edellyttää aitoa
kansalaistietoa päätöksentekijöidemme
asiantuntijuudesta ja mahdollisista
”kätketyistä
agendoista”.
Jos joltakin, niin yli
tuhannen toimittajan Yleltä
ainakin voisi odottaa, suorastaan
vaatia, tinkimättömän
laadun kriittistä asiajournalismia.
Mitä tärkeämmästä
ja laajemmasta asiakokonaisuudesta
on kyse, sitä varmempaa
on, ettei studiokeskustelusta
ylipäänsä
ole metodiksi sen kriittiseen
läpivalaisuun. Tarvitaan
reportaasin tai raportin
monipuolisia journalistisia
menetelmiä: viikkokausien,
kuukausienkin taustatutkimuksia,
-selvityksiä ja -haastatteluita
sekä aineiston huolellista
jäsentämistä,
rajaamista ja dramaturgista
käsittelyä mielenkiintoiseksi
ja ymmärrettäväksi
kokonaisuudeksi. Tällainen
journalistinen prosessi
on tykkänään
toisenlainen ja dramaattisesti
vaativampi kuin punaisen
maton levittäminen
haastateltavan jalkojen
alle studioon: tervetuloa
puhumaan puuta heinää
ja vapaasti edistämään
kätkettyjä intressejäsi.
Fortum teki viime vuoden
4,5 miljardin euron liikevaihdolla
1,6 miljardin euron kokonaistuloksen.
Tulos on siis huimat 36
prosenttia liikevaihdosta.
Omistajilleen Fortum maksaa
1,2 miljardin euron huippuosingon,
100 miljoonaa euroa suuremman
kuin edellisenä vuotena.
Lisäksi yhtiö
aikoo ostaa omia osakkeitaan
300 miljoonalla eurolla.
Tämän voi rinnastaa
osinkojen maksuun. Omistajille
jaetaan siis yhtenä
ainoana vuotena 1,5 miljardia
euroa eli entisinä
markkoina ilmaistuna lähes
9 miljardia. Fortum on Suomessa
hallitsevassa asemassa maan
suurimpana sähköntuottajana.
Se on toiminut määrätietoisesti
järjesteltäessä
Suomen ja pohjoismaiden
sähkömarkkinoita
tilaan, jossa muutama iso
pohjoismainen sähköntuottaja
voi pörssissä
säädellä
sähkön hintaa
lähes mielivaltaisesti
toimimalla sekä ostajana
että myyjänä.
Tilanne on järkyttävässä
ristiriidassa kuluttajien
eli maksajien etujen kanssa.
Muistaakseni Pekkarinen
itse arvioi julkisuudessa,
että vuoteen 2012 mennessä
suomalaiset joutuvat luovuttamaan
sähköntoimittajilleen
6-7 miljardia euroa kerta
kaikkiaan tyhjästä,
ei-mistään. Aidon
kilpailun puuttumisen takia
sähköyhtiöt
kun voivat maksattaa kuluttajilla
valtiolta ilmaiseksi saamiensa
päästöoikeuksiensa
arvot, koska suurin osa
niiden tuotannosta on vähäpäästöistä
tai päästötöntä.
Summa muuten on suunnilleen
koko kansantalouttamme aikanaan
horjuttaneen pankkituen
suuruinen. Pekkarisesta
tämmöinen pakko-otto
kuluttajilta on aivan oikein.
Valtaisien pakko-ottojen
hillintäpyrkimyksen
sijasta Pekkarinen on useissa
viime aikojen puheenvuoroissaan
päin vastoin raivannut
tietä uusille sähkönhintojen
korotuksille toistelemalla,
että kuluttajien pitää
varautua sähkön
hinnan jatkuvaan, huomattavaan
kallistumiseen. Eikö
tämä ole rivoa?
Miksi mikään puolue
tai tiedotusväline
ei ole ottanut sydämen
asiakseen tämmöisen
menon tiukkaa ja jatkuvaa
vastustamista? Ei irtopisteiden,
vaan kohtuullisuuden nimissä.
Helsingin Sanomat on kyllä
ollut pitkään
aika kriittinen. Jos sähköyhtiöiden
törkeän ahneuden
arvosteluun käytettäisiin
mediassa edes kymmenesosa
terveydenhoitomme muka-kriisin
arvosteluun käytetystä
energiasta, esimerkiksi
Fortumin Mikael Lilius ja
ministeri Mauri Pekkarinen
saisivat kaduilla kuunnella
korvat punaisina ”totuuksia”
kansan suusta.
Mauri Pekkarinen tunnettiin
aikaisemmin keskustan yhtenä
”iltalypsäjänä”,
joka jo sovitusta huolimatta
vaati hallituskumppaneiltaan
lisäetuja puolueensa
kannattajille. Nykyisen
superministeri Pekkarisen
välinpitämättömyys
sähkön kuluttajahinnasta
tai jopa sen puhuminen yhä
korkeammaksi voinee viitata
yhteen ainoaan asiaan: Ihmettelen,
jos emme jo lähitulevaisuudessa
näe hänen innolla
ajavan energian hinnannousujen
subventoimista erityisesti
maatalous”yrittäjille”,
mutta myös muille yrittäjille.
Kun koko kuorma siirretään
palkansaajien kannettavaksi,
sähkö saa maksaa
mitä vain. Oivaltava
journalismi ennakoisi subventiot
tinkaamalla asiaa Pekkariselta
jo nyt.
P.S. Edellinen juttuni
oli jo ehtinyt painoon,
kun vasta jälkisytytyksellä
hoksasin, että kritisoimani
Erkki Tuomiojan valokuva
teksteineen oli erillinen
kommentti Tuomiojan mahdolliseen
pyrkimiseen puolueensa johtoon.
Silti kuva teksteineen oli
mielestäni epäasiallista
nälvintää.
Selänpesijä
[sivun
alkuun] [etusivulle]
|
