|
Se
suuri sukupuolisota
 |
Jyrki
Pietilä |
Tulitikut ovat tärkeä
voimavara journalismia kehitettäessä.
Niin. Meille Tampereen
yliopistossa toimittajanoppimme
kauan sitten saaneille järjestettiin
ideakokeita.
Assistentti Erkki Jyrinki
tökkäsi joskus
1960- ja 1970-luvun taitteessa
tulitikkurasian eteemme,
näppäsi sekuntikellon
päälle ja käski
suoltaa paperille parissa
minuutissa maksimaalisen
määrän jutunaiheita
teemasta tulitikku.
Lasten tulitikkuleikit.
Haapa tulitikkupuuna. Tulitikkuteollisuus
kansantaloudessa. Tuollaisia
ideoita me toimittajanplantut
hiki hatussa suolsimme.
Olen alkanut epäillä,
ettei vanha ideakoe-perinne
voi nykysuomalaisessa toimittajakoulutuksessa
hyvin. Niin vähäideaista
journalismi eräin osin
on.
Ylivertaisin teema yli
muiden alkaa journalismissamme
olla vastakkainasettelu
naiset vastaan miehet.
Tosin variaatioita eli
muunnelmia on paljon. Luettelen
seuraavassa ne merkittävimmät.
Naiset vastaan miehet. Miehet
vastaan naiset. Naiset vastaan
miehet. Ja vielä: miehet
vastaan naiset.
Teemalle voisi antaa vaikkapa
työnimen: Se Suuri
Sukupuolisota (SSSS).
* * *
Tarkkailin mediaa mennäsyksynä
vähän sillä
silmällä. Repäisin
aina joskus aamupuuron popsinnan
lomassa lehdensivulta talteen
jutun, joka liittyi teemaan
(SSSS). Pyydänkin,
että minut tämän
suoritukseni pätevöittämänä
kutsutaan Helsingin yliopiston
Kristiina-instituutin pysyväksi
määräaikaiseksi
dosentiksi.
Tällaista otsikkosaalista
sitä kertyi:
Kiltit naiset eivät
saa mitään.
Naisten määrä
palkkatilaston kärkijoukossa
pienentyi selvästi.
Suomesta tullut kotiäitiyhteiskunta.
Naisalojen oletetaan uhrautuvan
yhä kansakunnan puolesta.
Näin meillä toimii
”munalisä”.
Suomalainen historiankirjoitus
syrjii naisia.
Sukupuoliroolit kulkevat
mukana hautaan saakka.
Ja, surkeasti menee naapurissakin:
Ruotsin kuningas myöntää
mitaleja harvoin naisille.
Mutta, ei hätää,
sillä media on niin
valpas:
Eikö mies kelpaa kouluemännäksi?
Eikö mies pärjää
kirjastonjohtajana?
Vankilan naiset tappelevat
enemmän kuin miehet.
Naiset pesivät miehet
sommelier-kisassa.
Nainen kurittaa lasta miestä
useammin.
Tytöt liikkuvat nyt
jo lähes yhtä
paljon kuin pojat.
* * *
Journalismi rakastaa vastakkainasetteluja.
Sukupuolten sodasta on toimittaja
saavinaan napakampia otsikoita
kuin sukupuolten rauhasta,
saati sukupuolten välisestä
harmoniasta.
Sukupuolten sota sai kuluneena
syksynä tietenkin lisäkierroksia
sairaanhoitoalan työtaistelu-uhasta.
Ja ideavakan pohjallahan
ovat taatut kestoaiheet,
kuten naispappeus, opettajakunnan
naisistuminen, parisuhdeväkivalta,
prostituutio - ja niin edespäin.
Kaikkien Lenitojen Lenitakin
kolisteli itsensä otsikoihin
ah, niin hohdokkaalla noitanais-teemalla.
Viimeksi ovat esiin ängennet
myös ns. tasa-arvomiehet.
Sukupuolet kilpailevat siitä,
kumpi on syrjitympi. Ja
esiin on työntynyt
kumma olio, joka kutsuu
itseään ”äijäksi”.
Tapelkaa, tytöt, saatte
tupakkaa. Läimikää,
äijät se
lämmittää.
* * *
Harva se päivä
paljastetaan tutkijapiireissä
uusi huutava vääryys
yhteiskunnan ns. sukupuolijärjestelmässä.
Ja tietenkin on tuo kaikkein
pyhin: Tasa-arvovaltuutetun
toimisto. Siellä
valokuvista päätellen
valtakunnan upeimmin designatun
toimiston sofistikoituneessa
interiöörissä
inspiroituvat kotkansilmät
valvomaan päivä
päivältä
yhä tarkemmin.
Miten hinnoitella naisten
ja miesten hiustenleikkuu?
Saako tamperelaisessa kauppakeskuksessa
harjoittaa kohteliaisuutta
ja tarjota autoileville
naisasiakkaille ns. helppoja
parkkipaikkoja? Voiko varustamo
hinnoitella toisen sukupuolen
hurvittelumatkat aaltojen
tanssiparketeille hieman
toisin kuin toisen sukupuolen?
Tämäntyyppisten
polttavien ongelmien parissa
tasa-arvovirkahenkilöt
ovat viime aikoina kuulemma
askarrelleet. Aikuisviihdettä
huvittavimmasta päästä?
Tai onko se oikein, että
suomalainen saa käyttää
sellaisia seksistisiä
sanahirviöitä
kuin lakimies tai merimies?
Tätäkin epäkohtaa
ollaan pakinoitsijain
riemuksi panemassa
ojennukseen.
”Tasa-arvoasiahenkilö
on ruvennut heilumaan kuin
heinähenkilö,
niin ettei sitä tällainen
tavallinen lehtihenkilö
oikein ymmärrä”,
kommentoi konkaritoimittaja
Paavo Luokkala noita kielenpuhdistustouhuja.
Veikkaan seuraavan askelen:
kohta kaduilla partioivat
tasa-arvopoliisit.
Keskiolutsiemauksen suomalla
rohkeudella rohkenen kirjoittaa
elämäni rohkeimman
lauseen. Lause kuuluu:
Lopettakaa Tasa-arvoasiain
toimisto.
Ehkä vapautuvat varat
kannattaisi käyttää
vaikkapa Lääkintöhallituksen
uudelleen pystyttämiseen.
Olen kuullut vakuuttavia
asiantuntija-arvioita tämän
viraston tarpeellisuudesta.
Ja nuorille toimittajille
tekisi mieli esittää
pyyntö: tarvinneeko
kaikkia maailman asioita
ristiintaulukoida ulottuvuudella
naiset vastaan miehet? Näkökulmia
maailmaan on muitakin.
Ideapulan yllättäessä
kannattaa kokeilla vanhaa
konstia: tulitikkurasia
pöydälle ja sekuntikello
raksuttamaan.
* * *
Ilman arvokkaita vinkkimiehiä
palsturiparan koordinaatit
olisivat hukassa vieläkin
pahemmin kuin ne nyt ovat.
Kiitos kymenlaaksolaisen
vinkkimieheni, olen päässyt
uudelleenselvittelemään,
missä kustannustalossa
kirjailija Lasse Lehtisen
kivettynyt näköisolento
sijaitseekaan. Kirjatyössä
(12/2007) ilmestyneessä
tekstissäni taisin
hourailla, että Otavan
tiloissahan se.
”Oletteko tosissanne?
Otava pystyttelee patsaita
WSOY:n kirjailijoille?”
vaativa vinkkimieheni kyseli.
Uskokaamme, että vinkkimieheni
tietää. Siis.
Kivettynyt Lehtinen sijainnee
Helsingin Bulevardilla,
ei Uudenmaankadulla.
Pois muuten se, etten minä
monilahjakasta Lehtistä
arvostaisi. Muistan aina
mainiona iltalukunautintona
aikojen takaa Lehtisen poliittisen
veijariromaanin Uskottu
mies (WSOY 1983).
Siinä on sanottu politiikasta
niin paljon ja niin hauskasti.
Kirjoittaja on vapaa
kirjoittaja ja viestintäkouluttaja.
jyrki.pietila@moniviestinta.fi
[sivun
alkuun] [etusivulle]
|
