Lukijat ja tilaajat ovat kivijalka Euroopan pohjoisimmalla seitsenpäiväisellä sanomalehdellä
Lapin Kansan Levikki kääntyi muuttotappiomaakunnassa kasvuun
15 vuoden alamäen jälkeen

Euroopan unionin pohjoisimman seitsenpäiväisen sanomalehden, Lapin Kansan, levikki kääntyi toissavuonna kasvuun. Se on temppu maakunnassa, joka on menettänyt väkeä vuosi vuodelta.
Talossa koetaan henkisesti hyvin tärkeäksi, että 15 vuoden levikinlasku on saatu selkeästi taittumaan.

Ilmoittaja-asiakkaille on voitava esittää, että lehti on vahva media. Yksi totuus ei vanhene lehdenteossa: lukijat ja tilaajat ovat koko liiketoiminnan kivijalka.

Uudistuksilla levikki nousuun

Markku Leskinen

Muutos on jatkuvaa ja se vaatii tekijöiltä kykyä ja halua oppia uutta, Lapin Kansan toimitusjohtaja Matti Ilmivalta sanoo.

Myönteinen levikinkehitys alkoi vajaa kaksi vuotta sitten ja siihen oli monta selittävää tekijää. Lehteä uudistettiin, hankittiin nykyaikainen painotekniikka eli joka sivulle neliväri, tehtiin jonkin aikaa tietoisesti hivenen isompaa lehteä, jotta se tukisi tehtyjä uudistuksia.

Yksikään suomalainen sanomalehti ei toimi maantieteellisesti yhtä laajalla alueella kuin Lapin Kansa. Alueen eri osat ovat myös hyvin erilaisia. Rovaniemi on kasvava, hyvinvoiva alue, Kittilä samoin Levin matkailun ja nyt myös kaivostoiminnan ansiosta. On myös tosi hankalia alueita, Koillis-Lapissa ja Tornionlaaksossa väki vähenee. Ylipäätään kaikilta reuna-alueilta väki vähenee hienokseltaan ja keskittyy maakuntakeskukseen.

Lapin Kansa Oy on pian 79-vuotias lehtitalo. Liikevaihto on hiukan yli 17 miljoonaa euroa. Alma Media -konsernissa Lapin Kansa on ollut vuodesta 1995.

Suoraan yhtiön palveluksessa on 125 ihmistä, heistä parikymmentä painotalossa, 8 Uusi Rovaniemi -lehdessä, 6 Koillis-Lappi -lehdessä ja loput Lapin Kansa -lehden palveluksessa Rovaniemellä ja maakunnassa. Kun jakelu ostetaan alihankintana Postilta, näin työllistetään 60-70 ihmistä. Lehtiyhtiö ostaa myös muita palveluja alihankintoina.

Yötyö on hyvä työ

Juha Huovinen ei oppinut millään päivätöihin. Oli raskasta aloittaa työpäivä seitsemältä aamulla, kun oli tottunut siihen aikaan nukkumaan sikeästi työrupeaman päälle.

Takavuosina Lapin Kansan painajalla oli joka toinen viikko yötyötä, joka toinen päivää. Oltiin 7 yötä työssä, kolme vuorokautta vapaalla, kolme päivää työssä, yksi vapaalla ja taas mentiin yövuoroon. Oli vaikeaa mennä työhön aamulla, kun silloin olisi ollut normaali nukkuma-aika, Juha muistelee.

Viisi viime vuotta hän on tehnyt pelkkää yövuoroa, mennyt työhön iltaisin kello 21 ja kotiutunut aamulla kello viisi. Unirytmi on nyt kohdallaan, joskin vuorokautinen uni jää vähäiseksi. Työvuoron jälkeen, varhain aamulla, hän nukkuu kolme-neljä tuntia ja jonkin verran lisää illalla ennen töihin lähtöä. Nyt kun työmäärä on kasvanut, stressi lisääntynyt, ikääkin karttunut, nukkuminen on huonompaa. Sairastamisena se ei silti näy, neljän vuoden aikana on tullut vain kaksi sairaslomapäivää.

Yötyö on mieluista siksikin, että se sopii erinomaisesti harrastuksiin, kalastukseen ja metsästykseen.

Offset kevensi painajan työtä

Veli-Jukka Mustajärvi

Lapin Kansassa kiinnitetään erityistä huomiota lehtien painolaatuun ja usko painetun viestinnän tulevaisuuteen elää vahvana.

Juha Huovinen tuli rotaatiopainoon kesätöihin 1973, teki syksyllä työnantajan kanssa oppisopimuksen ja on ollut siitä alkaen painaja. Kun hän tuli taloon, Lapin Kansa tehtiin vielä kohopainolla, mutta jo samana syksynä siirryttiin offsetiin, ensimmäisten suomalaisten lehtitalojen joukossa.

Juuri oppisopimuksen tehneelle nuorellemiehelle muutos oli pelkästään myönteinen. Työ muuttui paljon kevyemmäksi, kun kirjasinmetallista tehdyn, painavan sivulieriön tilalle tuli pelti. Ja jäihän pois työvaiheitakin, sivut valettiin kohopainon aikaan itse matriisiin.

Eikä uuden tekniikan oppiminen ollut työlästä, veden ja värin kanssa värkkääminen oli tietenkin opiskeltava. Ensimmäinen offset-kone oli aivan käsikäyttöinen, automatiikkaa tuli mukaan, kun sitä laajennettiin. Nykyinen painokone otettiin käyttöön 1987 ja uudistettiin 2003.

Työtahti on tiukentunut

Lapin Kansan siirtyminen Alma Mediaan muutti tietysti painajan työtä, taloon on tullut yrityskaupan jälkeen paljon lisää painettavaa. Työtahti on kiristynyt huomattavasti; ennen tehtiin yöllä pelkkää Lapin Kansaa, nyt painetaan myös Pohjolan Sanomat ja viitenä yönä Iltalehden Pohjois-Suomen painos.

Stressi ja väsymys ovat lisääntyneet ja kun samalla tulee lisää ikää, tietenkin se tuntuu, Juha Huovinen sanoo. Kun perjantaina ja lauantaina ei tehdä Iltalehteä, eron kokee selvästi.

Itsenäisyys ja vastuu viehättää

Painajan ammatissa on kuitenkin ylivoimaisen hyvät puolensa. Työ on itsenäistä, työnjohtoa ei painossa yöllä ole. Juha on ylipainajana vastuussa lehdenteosta silloin, kun on ajovuorossa. Vaikka yötyö on sinänsä rasittavaa, työ ei ole fyysisesti raskasta. Käsityötä on vain peltien ja paperirullien käsittely, muuten painaminen on päätetyöskentelyä, toimintojen säätelyä näppärillä päätteen äärellä.

Tekniikka on painotalossa varsin varmaa, ratakatkojen lisäksi ei juuri muita ongelmia ole. Katkotkin keskittyvät tammi- ja helmikuulle, paperi on silloin heikoimmillaan.

Yöpainajia on Lapin Kansassa kaikkiaan kuusi ja vuorossa heistä on aina neljä, joka kolmas viikonloppu on vapaa. Painossa on myös päivävuoro ja vuorossa on kolme tai neljä painajaa. Päivisin painetaan tilaustöitä ja niitä on kertynyt parin viime vuoden mittaan paljon. Siitä seuraa, että päälehden painajat joutuvat joskus odottelemaan konetta. Tämän vaivan vastapainona on tieto siitä, että päivätyötä painajille piisaa.

Työn riittävyys kiinnostaa Juhaa erityisesti siksi, että hän on ollut luottamusmiehenä 15 vuotta, ensin rotaatiopainossa, nykyään kaikkien Lapin Kansan kirjatyöntekijöiden pääluottamusmiehenä.

Markku Leskinen

Työtä on ollut ja palkka on juossut, Jorma Alakulppi kiittelee. ”Mutta nyt alkaa olla työssä liian tiukkaa, vanhenevan väen rinnalle tarvitaan uutta väkeä.”

Kiire kasvaa, väki vanhenee

Lapin Kansan kirjatyöntekijäin varaluottamusmies Jorma Alakulppi haluaa joukkoon jo nuorempia tekijöitä. Kun väki ikääntyy, tulee sairauksia ja pitkiäkin poissaoloja.

Ikääntymisen rinnalla etenee työelämän muutos. Kiire lisääntyy, aikataulut tiukentuvat, kirjatyöntekijän työkalut, ohjelmat, uudistuvat.

”Toivon, että porukkaa alettaisiin nuorentaa. Kun tulee se päivä, että useampi meistä on sairaana ja lomatkin täytyy pitää, työhön jäävät ovat paniikissa. Emme voi siirtää omia hommiamme kenellekään.”

Lapin Kansaa pian 39 vuotta tehneenä ja 54-vuotiaana hän muistelee hyvällä aikaa, jolloin tekniikka oli vanhaa ja väkeä paljon. Siinä oli yksi hyvä piirre, oli aikaa havainnoida työaikana muutakin kuin pelkkää työtä.
”Nyt on niin kiire, ettei työkavereiden kanssa ehdi jutella. Kun rotaatio on erillään, kilometrin päässä, ei painon väkeä edes näe, ellei mene siellä erikseen käymään.”

Pulmat unohtuvat, kun paniikki poistuu

Kun yksi sairastuu, toiset joutuvat lujille järjestellessään työaikojaan. Sijaisia on saatu kyllä hyvin, mutta Jorma Alakulpin mielestä olisi ollut järkevää ottaa jo muutama vuosi sitten uutta ja nuorempaa väkeä oppisopimuskoulutukseen. Se olisi talollekin edullinen järjestely, ja sillä olisi saatu vakituinen porukka.

”Nämä asiat pitäisi ajatella pitemmälle eikä vain elää tätä päivää. Kun on paniikki päällä, sanotaan, että hommataan porukka. Kun tilanne menee ohi ja vahvuus on suunnilleen normaali, ongelmat unohdetaan. Asia ei etene, vaikka siitä puhutaan.”

Kirjatyöntekijöiden joukko on pieni. Ilmoituksentekijöitä on kuusi, taittajia neljä eli vain kaksi vuorossaan.

Tiukat aikataulut rassaavat

Jorma Alakulppi tekee kuuden hengen työporukassa ilmoituksia päivittäin ilmestyvään Lapin Kansaan ja kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvään Hetki-lehteen. Joukko käsittelee myös Kärkimedian kautta tulevan sähköisen aineiston Pohjolan Sanomiin. Ilmoitukset myös tarkistetaan ennen kuin ne menevät toimitukseen ja taittoon. Työssä rassaavat ilmoitusten jättöaikataulut.

”Monella talolla on tiukka ohje, että vedostettava ilmoitus pitää jättää edellisenä päivänä. On se meilläkin ohjeena mediakortissa, mutta sitä ei noudateta. Aikataulut ovat tiukat, konttori myy ilmoituksia loppuminuuteille asti emmekä koskaan tiedä, miten sujuvasti ne menevät läpi meillä.
Erityisen tiukkoja päiviä ovat perjantait, silloin sama joukko taittaa kolmen päivät tj:t. Tekstin jälkeen tulevien ilmoitusten taitto kuuluu Lapin Kansassa ilmoitukset tekevien työhön.”

”Konttori on jo mennyt kiinni, kun me alamme vedostaa ilmoituksia ja näemme, toimivatko ne. Taittamaan pääsemme vasta, kun viimeinenkin kirpputoriasiakas on nakannut ilmoituksensa.”

Ei ole yksiselitteisen selvää, että ilmoituksiin jätetty aineisto on sitä, mitä luvataan. Työssä on oltava kaikki mahdolliset ohjelmat, aineistoa tulee monenlaisesta mainostoimistosta. Välillä tuntuu, että materiaalia tulee jopa kotikoneella tehtynä.

”Väittävät, että aineisto on valmista ja se onkin vain Wordilla tehty. Sellainen ei mene läpi meidän koneissa ja virheet, joita asiakkaan käyttämä järjestelmä aiheuttaa, eivät välttämättä näy vielä tekovaiheessa, ne tulevat esiin vasta painokoneen jälkeen. Kun tieto on painokoneen pelleillä, siellä alkavat fontit hajota. Onhan meillä seuranta päällä, mutta värivirheet menevät joskus läpi ja vasta aamulla lehdestä nähdään, että nyt on väärät värit.”

Ei koskaan työttömänä eikä ilman palkkaa

Työ on muuttunut kiireiseksi vuosien myötä, mutta kokonaisuutena Jorma Alakulppi kokee työsuhteensa Lapin Kansassa erinomaisen myönteisenä.

”Koskaan ei ole tarvinnut olla työttömänä eikä ilman palkkaa. Kesäkuun alussa tulee 39 vuotta, kun kurvasin töihin Pappatunturilla.”

Jorma alkoi tutustua kirjaltajan työhön vielä koulua käydessään, peruskoulun 9. luokalla oli kaksi päivää viikossa työharjoittelua.

”Kysyin itseni Lapin Kansaan ja kuljin harjoittelemassa koko talven kaksi päivää viikossa. Kun tuli kevät, kysyin toimitusjohtaja Aatto Aholta työtä ja sain. Aloitin neljäntenä päivänä kesäkuuta 1968 ja heinäkuussa täytin 16. Oppiaika oli neljä vuotta. Kun palasin takaisin armeijasta, tekniikka oli muuttunut, tuli offset ja paperiasemointi.”

Jatkuva muutos tuli tietokoneen myötä

Jatkuva muutos oli alkanut. Ensimmäiset tietokoneet tulivat 80-luvun alussa ja Jormasta tuli koodaaja. Siinä porukassa oli vanhoja konelatojia ja mukana pari käsilatojaa.

”Vanhemmat ammattimiehet muistivat paremmin typografian, nuoremmat taas ymmärsivät paremmin tietokonetta. Siitä se lähti.”

Sen jälkeen tuli kaikenlaisia pajoja, Jorma oli bittipajassa varmistamassa, että koneet toimivat ja filmit tulevat läpi. Kun tulostus siirtyi painotaloon, hän tuli taittoon ja kun ilmoitusten teossa tarvittiin väkeä, hän siirtyi sinne.

”Siihen aikaan, kun tulin käsilatojan oppiin, sai muutamalle sivulle yhden lisävärin, oli hienoa, kun punaisen Nortin mainoksessa oli mukana punaista. Nyt saa katsella ruudulta nelivärikuvaa. Ja on tämä siistimpää, käsilatojan sormenpäät olivat mustat ja puhdistuivat vasta kesäloman loppupäivinä.”

Työ on nyt päivätyötä, työaika on liukuva, viikonvaihteet vapaat. Tätä on työ ollut jo seitsemän vuotta ja ovathan työolot kehittyneet, normaalipäivänä pääsee pois jo viideltä, Jorma kiittelee.

Rovaniemen Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen, nyt Viestintäalan ammattiliiton Rovaniemen osaston, puheenjohtajana Jorma Alakulppi on ollut toista kymmentä vuotta. Osastossa on 88 jäsentä, heistä työelämässä 54.

Panostus painoon toi hyviä uusia asiakkaita

Ilkka Koskinen

Lapin Kansan rotaation uusi painotorni asennettiin vuonna 2005. 32,5 tonnia painava uuden painotornin alakerta nostettiin sijalleen kahdella nosturiautolla painotalon kattoon tehdyn aukon kautta.

Lapin Kansan suuri investointi tehtiin hiljattain lehtipainoon, sinne hankittiin vuonna 2005 yksi painotorni lisää. Ennen tätä hankintaa pystyttiin painamaan vain joka toinen lehden sivu nelivärisenä, nyt saadaan täysnelivärisiä broad sheet -lehtiä aina 32 sivuun saakka. Tekniikka on uudistettu muutenkin siihen kuntoon kuin sen pitää nykyaikaisessa painotalossa näillä leveysasteilla olla.

Investoitiin paljon rahaa, mutta oli myös odotuksia, että näin saadaan paljon painotöitä, Lapin Kansan toimitusjohtaja Matti Ilmivalta sanoo.

”Nyt painotalossa painetaan Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien lisäksi Pohjois-Suomen arkipäivän Iltalehti viitenä päivänä viikossa ja omien kaupunki- ja paikallislehtien lisäksi painamme lähes kaikki alueella ilmestyvät pikkulehdet, viikon aikana painetaan vajaa 15 nimikettä. Uutena on tullut tänä vuonna Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen Päivämies, joka on meille iso työ.”

Paino on hyvässä jamassa, tappiollisia töitä ei Matti Ilmivallan mukaan tehdä ollenkaan.

”Hinnalla emme kilpaile, meillä on erittäin hyvä laatu ja tietysti meillä on tarjota pohjoisille lehdille logistinen etu.”

Iso investointi pitää mukana kehityksessä

Investointi oli Lapin Kansalle keskeisen tärkeä. Jos sitä ei olisi tehty, lehtiyhtiö olisi pudonnut kehityksen kelkasta täydellisesti, Matti Ilmivalta sanoo. Hinnaltaan se oli sen verran iso, että sellaisen joko siunaa tai hylkää viime kädessä Alma Mediassa konsernissa hallitus.

”Suoranaisilla liiketaloudellisilla argumenteilla emme pystyneet sitä perustelemaan, vaikka näin jälkikäteen voi sanoa, että nekin olisivat kyllä pitäneet, on investointi niin hyvin tuonut lisää töitä. Ilman tuota uudistusta emme pystyisi tekemään nykyaikaisia sanomalehtiä, 2000-lukuun ei enää istu tehdä mustavalkoisia lehtiä. Tärkeintä oli laajentaa ja uudistaa 1980-luvun puolivälissä hankittu kone nykyaikaiseksi. Luvut ja suunnitelmat, joilla painotalon uudistus perusteltiin, ovat toteutuneet vähintäänkin kiitettävästi. Mylly jauhaa rahaa koko ajan.”

Jatkuva muutos vaatii väeltä halua oppia

Uudistukset eivät tietenkään rajoitu painotaloon, toimitusjohtaja kertoo. Lehden tekeminen uudistui totaalisesti 90-luvun alkupuolella, kun kaikesta tuli vain ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa. Eikä kehitys ole siihen pysähtynyt, järjestelmät paranevat, koko ajan tulee uutta. Ei ole monta vuotta siitä, kun konsernin kaikki lehdet menivät samaan toimitusjärjestelmään.

”Ja muutos jatkuu. Lehden taitto ja sivunvalmistus sekä ilmoitusvalmistus tehdään vähän eri järjestelmillä, lähimmän vuoden aikana uudistutaan tekemään kaikki yhdellä järjestelmällä. Se helpottaa ja suoraviivaistaa tekemistä. Tämä jatkuva muutos vaatii tietysti, että ihmisillä on kykyä, halua ja osaamista kehittyä ja kouluttautua uuteen tekemiseen. Paikalleen ei voi jäädä.”

Markku Leskinen

Juha Huovinen ei tunne pelkoa, että paperilehti katoaisi näkyvillä olevassa tulevaisuudessa. Verkkolehdellä ja perinteisellä paperisella on omat käyttäjänsä.

Verkko ja paperilehti tukevat toisiaan

Lapin Kansassa on investoitu paljon painokoneeseen ja usko paperilehteen on luja. Silti sisällöntuottajan täytyy panostaa entistä enemmän tekemiseen verkossa, Matti Ilmivalta sanoo. Täytyy luoda palveluita, paikallista hyvää sisältöä verkkoon tai nettiin. Se ei kuitenkaan saa korvata paperilehteä, vaan verkon ja lehden on tuettava toisiaan.

”Ajatus on, että maakuntalehti Lapin Kansan tunnettu, pian 80-vuotias brändi vetää ihmiset verkkoon sen sijaan, että he käyttäisivät muita portteja. Kun nuoret näin tutustuvat Lapin Kansaan, heistä saattaa jopa tulla paperilehden tilaajia. Tämä ei ole joko tai, tämä on sekä että -tilanne. Ei tulevaisuudessa mitään suuria uhkakuvia ole, jos ei itse tätä hommaa pilata.”

Tekniikka, jolla sisältöä tuotetaan verkkoon, uudistetaan koko Almassa lähimmän vuoden aikana. Verkkotekemisen haaste ei olekaan tekniikassa, se on Ilmivallan mielestä siinä, että lehtitaloissa opitaan tuottamaan siihen sisältöä. Jos ei ole sisältöä, ei ole kävijöitä.

”Suurin haaste on saada ihmiset ottamaan verkkotekeminen osaksi jokapäiväistä työskentelyä puhutaan sitten ilmoitusmyynnistä, asiakaspalvelusta, myynnistä, markkinoinnista tai ennen kaikkea siitä, että toimittajien tekemä työ hyödynnetään verkossa. Tämä kaikki on varmaan isompi haaste kuin tekniikka. Paperilehden tekemisellä on yksi deadline illalla, mutta verkkolehdellä se on koko ajan, kun verkkoa pystyy päivittämään jatkuvasti.”

Ilkka Koskinen

Lapin Kansan taittajat Heikki Huhtala (vas.) ja Hannu Autti pohtivat sanomalehden taittoa.

Kokemus on osattava siirtää uusille tekijöille

Lapinkansalaiset huomaavat yhä useammin muistelevan keskenään vuosikymmenten takaisia. Väen keski-ikä on korkea.

”Eiköhän se ole maakuntalehtien tilanne yleensä, että henkilöstö on reilusti yleistä väestöä iäkkäämpää. Ehkä se johtuu siitä, että koko lehtiala kävi vähän pohjalla 90-luvun alun ja puolivälin lamassa eikä sen jälkeen ole ollut mahdollista, että henkilökunta vaihtuu normaalin rotaation kautta.”

”Eikähän Rovaniemellä ja Lapissa ole tällä alalla hirveästi mahdollisuuksia, ihmiset ovat olleet pitkään Lapin Kansan töissä ja hyvä niin. Tietysti on niin, että kun on paljon yli 50- ja 55-vuotiaita, tietotekniikka luo omat haasteensa. Väkeä jää lähimpien vuosien aikana eläkkeelle prosentuaalisesti iso määrä, on haaste saada pätevää ammattitaitoista väkeä työhön ja siirtää heille se kokemus, mikä tarpeen on, ettei talosta katoaisi osaaminen.”

Toimitusjohtajan kokemus väestä on yksiselitteinen.

”Talossa on loistava porukka, tekee hyvää työtä ja hyvää lehteä. Tämä on meikäläiselle hyvä paikka olla työssä.

Rovaniemellä on yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Ne tukevat monella tapaa, lehtiyhtiö saa esimerkiksi tutkimusapua hyvinkin helposti. Lapin yliopisto on maan ainoa yliopisto, joka opettaa graafista osaamista ja se tuottaa monenlaisia osaajia, vaikkapa hyviä toimittajia”, Matti Ilmivalta pohtii.

Teksti Seppo Savolainen
Kuvat Lapin Kansa

[sivun alkuun] [etusivulle]