|
 |
| Hannu
Luntiala etsii myös jatkossa
uusia kirjallisen ilmaisun muotoja. |
Tekstiviestikirja
puhuu inhimillisyyden puolesta
Väestörekisterikeskuksen
ylijohtajasta Hannu Luntialasta
on viime aikoina kerrottu ympäri
maailmaa. Mies joka tekee jonkin
asian ensimmäisenä maailmassa
herättää aina kiinnostusta.
Luntialan tekstiviesteihin
pohjautuva romaani puhuu inhimillisyyden
ja muista välittämisen
puolesta.
Toki Hannu Luntiala suhtautuu aivan
ystävällisesti haastattelupyyntöön.
Sen Hannu Luntiala haluaisi kuitenkin
ottaa esille ja siitä muistuttaa:
”Kirjani ei ole mikään
vitsi tai erikoisuuden tavoittelua.
Kirjani päähenkilö
kulkee ympäri maailmaa, ja
tekstiviestien lähettäminen
on aivan yleinen keino pitää
yhteyttä muualla oleviin läheisiin.
Siksi mielestäni on aivan luonnollista,
että koko kirja rakentuu tekstiviesteihin”,
Hannu Luntiala kertoo.
Viimeiset viestit -kirjan kustantaa
Tammi. Luntialan esikoinen novellikokoelma
Hommes ilmestyi viime vuonna, paljon
muutakin kirjallista työtä
miehellä on takana ja intoa
uusiin kirjallisiin kokeiluihin
riittää jatkossakin.
160 merkkiä
ja hetkeä
Hannu Luntiala sanoo yllättyneensä
siitä kiinnostuksesta jota
hänen tekstiviestiromaaninsa
on herättänyt: ”Kotimaassa
on tullut paljon julkisuutta, tosin
hitusen rasittaa kun jotkut toimittajat
eivät ole ymmärtänet
että kirjani on vakavalla mielellä
tehty ja aivan oikea romaani. Poikani
taasen kertoi että nimellä
Hannu Luntiala tulee 22 000 hakua
hakukoneissa internetissä.
Koskaan aiemmin ei vastaavaa romaania
ole tehty eikä julkaistu”,
Hannu Luntiala kertoo omien tutkintojensa
tuloksista.
Luntialan Viimeiset viestit pohjautuu
ja rakentuu tuhanteen tekstiviestiin:
”Tekstiviestin raja 160 kirjainta
asetti tiukat rajat myös kirjoittamiselle.
Piti tiivistää niin asioita
kuin tunteita, myös pelkistää.
Ehkä tällä tavalla
tekstistä tuli myös selkeämpää
ja yksinkertaisempaa, ehkä
myös rehellisempää
ja suorempaa. Mutta kyllä 160
kirjaimeen saa mahtumaan myös
monia tunteita ja hetkiä.”
”En kiistä etteikö
tekstiviestin lyhyys olisi tuntunut
alussa oudolta, sitähän
kirjoittaminen on varsin usein muutenkin
syystä tai toisesta. Loppujen
lopuksi kirjoitettavan mahduttaminen
tekstiviestiin oli jo aivan luonnikasta.
Ainoa poikkeama on, kirjoitan tekstiviestini
normaalilla suomen kielellä
enkä monimuotoisilla tekstiviestinnän
ilmaisukeinoilla”, Hannu Luntiala
kertoo.
Vastapainoa
ja pakoa
Hannu Luntiala on toiminut Väestörekisterikeskuksen
ylijohtajana vuodesta 2004, kaikkiaan
Luntiala on työskennellyt Väestörekisterikeskuksen
eri tehtävissä 24 vuotta.
”Minusta kirjoittaminen on
hieno harrastus. Pääseehän
siinä irti työelämästä
ja arjesta, löytää
itselleen kokonaan uuden elämän
ja maailman. Totta kai kirjoittaminen
on vastapainoa työlle, myös
joskus pakoa ja vapautumista työstä
aivan myönteisessä mielessä.
Viihdyn työssäni, tutun
ja turvallisen vastapainoksi aina
uutta tuova ja yllättävä
kirjoittaminen on hienoa.”
Hannu Luntiala on kirjoittanut
aina, pienempää ja suurempaa,
kaunokirjallista ja muuta. Laadunkin
täytyy olla kunnossa kun suuri
kustantaja julkaisee Hannu Luntialan
kirjoja.
Myös kritiikeissä Luntialan
novelliesikoiseen suhtauduttiin
myönteisesti. Omaa kirjailijatasoaan
Hannu Luntiala ei rupea arvioimaan,
toteaa vain: ”Totta kai tuntuu
hyvältä kun käsikirjoitukseni
kelpaavat ja myös lukijat tuntuvat
löytäneen kirjani. Se
antaa uutta pontta kirjoittamiselle
ja uutta luettavaa tulee Viimeisten
viestien jälkeenkin”,
Hannu Luntiala sanoo.
Väestörekisterikeskus
osa suomalaista perusturvaa
Hannu Luntiala lupaa ettei seuraava
kirja sijoitu Väestörekisterikeskuksen
työyhteisöön…
Olisiko Väestörekisterikeskuksesta
edes romaanin aiheeksi, kovin tuntuu
kuivakkaalta, ylijohtaja taitaa
olla keskuksen piristävin yksityiskohta?
”Väestörekisterikeskuksen
tehtävä on säilyttää
ja välittää suomalaisten
rekisteritietoja niin kunnille,
valtiolle, eri viranomaisille ja
yhteisöille ja myös yksityisille
yrityksille omien ohjeistustemme
mukaan.”
”Ajantasainen rekisteröinti
on kaikkien etu, jokaisen suomalaisen,
se on myös osa suomalaista
perusturvaa. Jokaisella suomalaisella
on oikeus myös tietää
omat rekisteröintitietonsa
ja kieltää niiden antamisen
halutessaan yksityisille yrityksille.”
Ylijohtaja Hannu Luntialan mukaan
EU toi mukanaan uusia asioita toki
rekisteröintiinkin, mutta suurin
muutos Väestörekisterikeskuksessa
on sähköisen asioinnin
vakiintuminen yhdeksi normaaliksi
asiointimalliksi.
”Koko ajan Väestörekisterikeskuksen
on pysyttävä kiinni tässä
yhä monimuotoisemmaksi muuttuvassa
internetajassa. Se ei ole helppoa,
henkilökuntamme korkea ammattitaito
takaa että tulevaisuudessakin
rekisteröintiasiat pysyvät
kunnossa.”
Hannu Luntiala kertoo yksityiskohdan
romaanistaan Viimeiset viestit.
”Kirjani kuljeskeleva mies
näkee linja-auton ikkunasta,
sokea mies kerjää rahaa.
Rikas turisti antaa setelin kuppiin,
mies ei heti huomaa kun ei kuule
kolikon ääntä. Sitten
sokea huomaa setelin ja menee kauppaan.
Mies tulee kaupasta mukanaan kulhollinen
höyryävää riisiä
ja syö riisin ahmien, se on
hänen päivän ateriansa
millä mies pysyy hengissä.
Tuo tapahtuma tekee suuren vaikutuksen
kirjani henkilöön, niin
minuunkin.”
”Maailmassa on valtava määrä
ihmisiä jotka joka päivä
kamppailevat hengestään.
Ihmisten kamppailu pysyäkseen
edes hengissä näyttää
meille länsimaalaisille useimmiten
vieraalta, se on kuitenkin yksi
yhteisen maailmamme keskeisiä
ongelmia johon olisi puututtava
vielä paljon nykyistäkin
voimakkaammin.”
”Kun ajattelee minkälainen
maailma on niin joskus tuntuu pahalta
kuinka vähästä suomalaiset
valittavat. Toki korjattavaa riittää
aina, valmista yhteiskuntaa ei ole.
Silti tuntuu etteivät monet
ihmiset tajua ettei Suomessa sentään
kenenkään tarvitse kuolla
nälkään. Kaikki eivät
tajua, että Euroopassa köyhimmät
saattavat saada erittäin huonoa
kohtelua erilaisilta viranomaisilta,
muun muassa sosiaalisilta auttajilta,
saati muualla jossa ei välttämättä
ole mitään sosiaaliturvaa.
Suomessa nämäkin asiat
ovat paremmassa kunnossa, mutta
kohennettavaa riittää
aina.”
Hannu Luntialan mukaan hänen
kirjojensa perusviesti on muista
välittäminen, ymmärtäminen
ja inhimillisyys kaikkea ja kaikkialla
olevia kohtaan. ”Jokaisen
olisi ymmärrettävä,
me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme,
sittenkin.”
Paremmasta
vielä parempaa
Hannu Luntiala sanoo Suomen olevan
hieno maa vertaillaanpa sitten miten
tahansa ja mihin tahansa: ”Suomalaisista
valtaosalla menee taloudellisesti
paremmin kuin koskaan. Sekin on
selvää, että liian
moni käyttää aikansa
negatiivisiin asioihin, kaiken huonona
näkemiseen silloinkin kun asiat
ovat aivan hyvässä tai
kohtuullisessa kunnossa. Monesti
on myös niin, että kaikkein
kriittisempiä ovat he, joilla
asiat ovat kunnossa.” Näin
sanoessaan Hannu Luntiala ei kuitenkaan
tarkoita, että Suomessa olisi
kaikilla hyvin: ”Mitä
suurempi osa vaurastuu sitä
helpommin unohtuvat kaikkein heikommat.
Heihin olisi tulevaisuudessa kiinnitettävä
yhä enemmän huomiota”,
Hannu Luntiala toteaa.
Viimeiset viestit -tekstiviestiuutuuden
saama hyvä vastaanotto on innostanut
Hannu Luntialan trilogia-ajatukseen:
”Ei, ei uutta tekstiviestiromaania,
vaan kaksi seuraavaa kirjaani ovat
jälleen uuden ilmaisumuodon
etsimistä, uusia avauksia ja
uudenlaista kirjoittamista, jos
kaikki menee suunnitelmien mukaan”,
Hannu Luntiala kertoo.
Teksti Jarmo Boberg
Kuva Jukka Uotila
[sivun alkuun]
[osaston etusivulle]
[etusivulle]
|
