 |
| Tämä
on sylinteripainokone
noin vuodelta 1965.
Kohopainokoneella stanssataan
eli koneeseen laitetaan
leikkauskehilöt.
Kone on lähes jokapäiväisessä
työkäytössä,
Antti Välikangas
selvittää. |
Antti Välikangas perustaa
kirjapainomuseon Kokkolaan
Esillä
100 käyttövalmista
konetta ja laitetta
Antti Välikangas on
ollut kirjapainoalan yrittäjä
nuoresta pojasta lähtien.
Hänellä on paitsi
liikemiessilmää
myös taipumusta nähdä
alaa syvemmälle historiaan
ja kulttuuriin. Hän
jos joku on oivaltanut olleensa
mukana tekemässä
painoalan ja vähän
Suomenkin historiaa.
Antti Välikankaalla
on graafisen alan koneita
aina museoksi asti.
Esillä on lähes
100 konetta ja laitetta,
joita hän on kerännyt
koko aikuisiän. Koneet
on hankittu noin 50:stä
eri kirjapainosta ympäri
Suomea, pääasiallisesti
kuitenkin Helsingin seudulta.
Jokainen tietää,
että tekniikan kehitys
on kokenut sitten 1970-luvun
alun kenties suurimman kuperkeikan
juuri kirjapainoalalla.
Käyttö-
ja korjaus- taito hyppysissä
Välikankaan yrityksessä
on säästetty lähes
kaikki koneet koko yrityksen
32-vuotisen historian ajalta,
mutta nykyajassa ollaan
mukana myös täysillä.
Digitekniikka otettiin käyttöön
jo vuonna 1983 ja parasta
aikaa odotellaan Canonin
7000-sarjan digitaalista
värituotantolinjaa.
Suurin osa koneista on
täydessä toimintakunnossa.
Yrityksen henkilökunnalla
on taito korjata ja pitää
kunnossa myös vanhanajan
koneet. Ensimmäisen
oman painokoneensa Antti
Välikangas osti jo
vuonna 1969 ollessaan vasta
17-vuotias nuorukainen.
”Nykykoneista en
korjausmielessä enää
mitään ymmärräkään”,
Antti Välikangas tokaisee.
Painokoneet ovat tallessa
Välikankaan kirjapainon
tiloissa, Kokkolan keskustassa,
jossa hän avaa kirjapainomuseon
marraskuun lopussa. Tavallisesta
museosta se poikkeaa siinä
etteivät koneet ole
museoesineitä, vaan
ne ovat täydessä
toimintakunnossa ja tarpeen
tullen myös käytössä.
Koneet ovat, harvoja poikkeuksia
lukuun ottamatta, ulkomaista
valmistetta – pääosin
Saksasta. Varsinkin Leipzigissa
valmistettiin viime vuosisadan
alkupuoliskolla paljon painokoneita
Euroopan tarpeisiin.
”Minulla on yksi
täysin manuaalinen
painokone, joka toimii ilman
sähköä. Sillä
on muun muassa painettu
sodan aikana junanvaunussa
Rintamasanomia.”
Antin
päivän kunniaksi
 |
| Antti
Välikankaan kokoelmat
käsittävät
lähes 100 kirjapainoalan
konetta, joista huomattava
osa on täysin käyttökunnossa. |
Koneet ovat Välikankaan
kirjapainon tiloissa Kokkolan
keskustassa ja ne olivat
ensiesittelyssä Antin-päivänä
30.11.2006.
Työnäytöksissä
tehtiin jälkipainos
Uuden Suomettaren itsenäisyyspäivän
julistuksesta. Projektiin
kuului käsin-, lino
ja Ludlow-ladontaa sekä
kohopainon vedostusta. Niitä
esittelivät, jotka
pystyivät nämä
työt toteuttamaan.
Antti Välikangas hoiti
käsinladonnan, Paavo
Välikangas ja Bernhard
Kiviniemi linoladonnan sekä
Markku Patrikainen Ludlow-ladonnan.
Vedostuksen teki Mauri Syrjänen.
Käytössä
olleet koneet olivat Uudesta
Suomesta ja Valtion Painatuskeskuksesta,
vedoskone Snellmannin kirjapainosta,
paperi oli peräisin
Paasipainosta.
Muutenkin konekanta koostuu
Suomen itsenäisyydenajan
kirjapainoista. Erikoisuutena
mainittakoon Herman Mattsonin
korkokuvapainokone laattoineen
ja työmalleineen.
Keräily
kuin jännityskertomusta
Painokoneiden kokoamisen
historia on melkein yhtä
jännittävää
kuin painokoneidenkin historiaa.
”Sain kerran puhelun
Kristiinan kaupungista.
Siellä oli yksi mies
ruvennut keräämään
painokoneita tarkoituksenaan
perustaa kirjapainomuseo.
Koneet oli kerätty
jo lopetetulle rautatieasemalle,
mutta mies oli kuitenkin
kuollut kesken kaiken. Minä
kiirehdin asemalle ja ehdin
saada koneista osan. Muut
oli viety jo romuliikkeeseen.”
Suomessa on Välikantaan
tietojen mukaan 60 toimintansa
lopettanutta kirjapainoa.
Hän luettelee: Kansan
Uutisten kirjapaino, Yhteistyön
paino, Simonpaino, Paasipaino
jne.
”Olen löytänyt
koneet vihjeiden perusteella.
Minulla on kaksi veljeä
kirjapainoalalla ja heidän
kauttaan on tullut tietoa.
Moni toimintansa lopettava
kirjapaino on huokaissut
helpotuksesta, kun olen
hakenut koneet pois. Joskus
hinta on ollut hyvin halpa,
toisinaan rahaa on pitänyt
latoa pöydälle
enemmän.”
Korkeankin
hinnan väärti
 |
| Roland
T 1 on kaksiväripainokone
vuodelta 1957. Tällä
on painettu tiettävästi
kaikki Suomen Kimble-pelit.
Kone on ostettu Porista. |
Painoalan vehkeet ovat
tunnetusti painavaa tavaraa.
Siksi koneen hintaan on
kuljetuksesta tullut tuntuva
lisä.
”Kerran ostin Turun
yliopiston maantieteenlaitoksen
reprokameran. Jouduin vuokraamaan
nosturiauton seinän
siirtämistä varten,
kun muuten kone ei irronnut.
800 markan kameran kuljetukselle
tuli hintaa 10 000 markkaa.”
Antti Välikankaan
museon koneiksi lasketaan
kaikki, jotka ovat peräisin
mekaaniselta aikakaudelta.
Hän on tosin säästänyt
myös Suomen ensimmäisen
valoladontakoneen, jonka
osti aikoinaan Uusi Suomi
viidellä miljoonalla
markalla. Eräät
muutkin Välikankaan
koneista on peräisin
Uusi Suomi -vainaan jäämistöstä.
Antti Välikankaan
kirjapainosta voi tilata
painotuotteita retromuodin
malliin. Hänellä
on vanhan ajan koneita,
jolla painaa vanhalle paperille
ja asianmukaisella fontilla
tietysti.
”Vanha paperi on
minulle arvokasta. Muistan,
kun ostin Paasipainon konkurssista
120 000 kiloa papereita.
Pärjäsin niillä
papereilla 10 vuotta eli
laman yli.
Digitaalikin
jo museossa
Antti Välikangas on
ollut koko syksyn kiireinen
mies. Museon viimeisiä
koneasennuksia suoritetaan
ja paikkoja järjestellään.
Aikataulu on pitänyt,
joten Antin päivänä
kaikki oli valmista.
”Koneita voi käyttää,
mutta ei näillä
pysty tekemään
enää panotöitä
kilpailukykyisillä
hinnoilla. Koneita käytetään
silti koko ajan. Viimeksi
teimme eräällä
koneella ruokalistojen ja
vanhojen postikorttien koristeleikkauksia.
Tosi nekin leikkaukset onnistuvat
myös digitaalisesti.”
Taistelua
henkiinjäämisestä
Antti Välikankaan
kirjapaino on perustettu
1974. Työntekijöiden
määrä on
kasvanut noin henkeä
vuodessa eli henkilökuntaa
on tänään
15.
Välikankaan mukaan
painoala taistelee henkiin
jäämiestään.
Vuoden vaihteessa tulevan
Canon digipainolinjan avulla
pyritään yhdistämään
vanha ja uusi tuotantotekniikka.
”Tekniikan ansiosta
työvoiman tarve vähenee
koko ajan. Käsityö
ei ole trendikästä,
mutta olen aivan varma että
senkin aika vielä tulee”,
Antti Välikangas tietää.
Puolet yrityksen asiakkaista
on pääkaupunkiseudulla,
puolet Keski-Pohjanmaalla.
Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa
[sivun
alkuun] [osaston
etusivulle] [etusivulle] |
