Kahden kovan työn tyytyväinen tekijä

Kirjailija Reidar Palmgren sanoo olevansa ensimmäiseksi näyttelijä.

”Kohta nelikymppinen mies, lapsi, ero ja uusi ihmissuhde. Olen monella tavalla myös onnekas”, näyttelijä ja kirjailija Reidar Palmgren sanoo. On noin kuukausi aikaa näytelmän ensi-iltaan. Toimittajan utelut taiteilun moniulotteisuudesta saavat kovaa työtä tekevän vastaamaan realistisesti.

Suoruus.Todellisuus. Tinkimättömyys. Reidar Palmgrenista huomaa ensimmäiseksi, että hänen mielestään niin näytteleminen kuin kirjoittaminen on ennen kaikkea tiukkaa duunia, kovaa aherrusta: ”En osaa sanoa miksi minusta tuli näyttelijä, miksi kirjailija. Ne tuntuvat vain läheisiltä, osalta itseä. Niiden tekeminen onmukavaa.Mutta itsestään kertominen on vaikeata. Tuntuu hiukan kliseiseltä, yksinkertaistamiselta. Toisaalta; ei ole tärkeätä että kaikki tietävät kaiken, olisi tärkeätä, että tietäisi edes itse, sekään ei ole aina selvää”, Reidar Palmgren puhuu.

Prinsessa Ruusunen marraskuussa

Tätä haastattelua tehtiin lokakuussa, jolloin marraskuussa Helsingin kaupunginteatterissa esitettävän Prinsessa Ruususen ensi-iltaan oli alle kuukausi. Reidar Palmgren on mukana näytelmässä:

”Viimeinen kuukausi on kaikkein kiireisin. Harjoituksia on paljon. Määränpää on lähellä, kaiken pitäisi olla kohta valmista, ja kuitenkin välttämättä ei niin ole. Asun Tampereella, työmatkaakin tulee. Tässä on monenlaista”, Reidar Palmgren sanoo äänellä jossa ei ole tippaakaan valittamista.

”Olen freelanceri. Valinta on tietoinen. Vaikka työmatkoja onkin, se kuuluu duuniin, on hienoa tehdä töitä Helsingissä. Kyllä innostavinta on uudet työryhmät, uudet teatterit ja näytelmät.”

Myös kirjailijan työn kannalta freelancerius on ainut mahdollisuus. ”Aloitin kirjoittamisen muutenkin myöhään, esikoisteokseni Jalat edellä tuli 2001. En pystyisi näyttelemään ja kirjoittamaan samaan aikaan, vakikiinnitys estäisi kirjoittamista, siksikin nykytilanne on ainut mahdollinen”, Reidar Palmgren toteaa. ”Voisi sanoa, että teen kahta kovaa työtä. En kuitenkaan valinta, tämäkin on etuoikeus.”

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto 2001

Reidas Palmgren sai Jalat edellä teoksestaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden 2001 parhaana esikoisteoksena.

Tätäkään Palmgren ei ota itse esiin, ei edes sivulauseessa: ”Onhan hienoa kun oma työ huomioidaan, ei siinä mitään. Minäkin, varmasti kaikki kirjoittavat, jotta lukijat saisivat kirjasta jotain itselleen. En halua luokitella kirjoja parempiin, en huonompiin, en viihteeseen, en taiteeseen. Kaikenlaista kirjallisuutta tarvitaan. Joku haluaa rentoutua, toinen saada tietoa, kolmas avartaa ajatuksiaan, rinnakkain, päällekkäin, miten vain. Tärkeintä on, että erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Tällä tapaa suomalainen kirjallisuuskenttä on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Suomessa julkaistaan hyvin monenlaista kirjallisuutta.”

Reidar Palmgrenin uusin teos Lentämisen alkeet ilmestyi viime vuonna. Kirjallisuuskriitikot kiinnittivät huomiota ja kiittivät näyttelijästä kertovan kirjan huumorin värittämään traagisuuteen, monikerroksisuuteen, tulkinnallisuuteen, mielikuvituksen mahdollisuuksiin, näitä piirteitä kuvataan osaksi kirjailija Reidar Palmgrenia laajemminkin.

”Lukijahan lukee, tuntee ja elää kirjaa. Tietysti tuntuu hyvältä jos lukijat saavat kirjasta iloa, tunteita ja elämyksiä, Se antaa myös luottamusta, että kannattaa jatkaa kirjoittamista. ”Seuraava kirja Reidar Palmgrenilta ilmestyy aikaisintaan vuonna 2007. ”Olen kahden aiheen vaiheilla, katsotaan nyt. Se on kuitenkin selvää, että kirjoittaminen jatkuu.”

Lähti novellintapaisesta

Jos ihminen saa esikoisteoksestaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon täytyy hänen olla kirjailijana erityisen lahjakas, hänessä pitää olla jotain erityistä taiteen gloriaa. Reidar Palmgren kiistää ja sanoo:

”En todellakaan ole kirjoittanut koko ikääni, en pöytälaatikkoon, en minnekään. Kun tein kakkoselle tv-sarjaa Elämän suola luin paljon käsikirjoituksia, tutkin niiden tekniikkaa, miten tekstejä koottiin, se innosti. Sitten tein itse jotain vastaavaa, siitä kasvoi jonkinlainen novellintapainen, joka laajeni kirjaksi. Tämä on rankkaa tiivistystä, mutta loppujen lopuksi ilmestyi Otavan kustantama esikoisteos ja tällä tiellä ollaan.”

Reidar Palmgren ei halua arvioida omia teoksiaan, ei omaa erityislahjakkuuttaan, mutta se on hänen mielestään selvää:

”Näytteleminen tukee kirjoittamisesta. Niissä molemmissa on paljon samaa. Visualisoimista, heittäytymistä, roolin, kuvan ja tilanteen rakentamista. On monia mahdollisuuksia, myös monia vaihtoehtoja ja parhaimmat olisi löydettävä.”

Suomessa tehdään teatteria laajasti

Tampereen yliopiston teatterityön laitokselta vuonna vuonna 1993 teatteritaiteen maisteriksi valmistunut Reidar Palmgren viihtyy freelancerin työssään: ”Sekä laitosteattereissa että vapaissa ryhmissä tehdään paljon hyvää teatteria, molemmat täydentävät toisiaan.”

”Suomalaisen teatterin taso tuntuu tänä päivänä hyvältä. On tietysti mahdollista, että tulevaisuudessa vain isot katsojaluvat ja täydet isot salit ratkaisevat laitosteattereissa, enemmän kuitenkin uskon nykysuunnanjatkumiseen. Jos isoissa saleissa onkin myyvempää, niin myös kotimaiset uudet näytelmät, vaativampi katseltava ja klassikot ovat myös hyvin esillä, paljon erilaista.”

Reidar Pamgrenin mielestä kaikkein olennaisinta on, että teatteri on tasokkaasti tehtyä: ”Esimerkiksi farssi on äärimmäisen vaativa tehtävä. Keskeistä on, että teatteri saa aidonkosketuksen katsojiin. Pystyy antamaan uusia tunteita ja yhdessä kokemisen eläviä hetkiä.”

Reidar Palmgrenin sanat saavat tukea lukiessa syksyn ensi-iltojen teatterikritiikkejä. Suomessa esitetään paljon hyvää ja laaja-alaista teatteria ja mikä tärkeintä, joka puolella Suomea.

Jollain tapaa rikkinäisten ihmisten ammatti

Kapakan suurin suunsoittaja vai herkkä säröinen ihmisraunio? Näiden kahden toimittajan esittämän näyttelijäkuvan äärimmäisyys ei saa kuitenkaan Reidar Palmgrenin tuomitsemista, Palmgren pohdiskelee:

”Minusta näyttelijät ovat jollain tapaa, joiltain osin rikkinäisiä ihmisiä. Näyttelijänammatissa he voivat saada ja antaa rikkinäisyydestään, herkkyyttä, tunteita, monialaista tunnekuvaa.”

”Rikkinäisyys ei useimmiten ole mitenkään kielteistä, se voi olla myös kykyä paneutua toisen asemaan ja toisen tunteisiin. Siitähän myös näyttelijän työssä ja roolin tekemisessä on kysymys. Näyttelijä saa ottaa toisen ihmisen elämän ja roolin, ja myös joutuu tekemään sen.”

Näin puhuessaan Reidar Palmgren myöntää myös kertovansa itsestään, vaikkei mihinkään syväanalyyseihin ala: ”Kyllä tunteet, toisen ihmisen asemaan asettuminen, kyky aistia, ovat hyvin olennaisia peruslähtökohtia näyttelijän työssä, joita ei missään koulussa pysty sinällään oppimaan. Ne ovat myös tärkeitä asioita kirjailijan arjessa.”

Olen näyttelijä

Kun haastattelu alkaa Reidar Palmgren on tullut saunasta. On myöhäisilta. ”Myönnän toki, että olen monella tapaa etuoikeutettu, mutta niin on moni muukin. Kyllä tämä on arkea. Olen melkein nelikymppinen, avioero ja lapsi, uusi parisuhde, ja velkaakin. Tätä kutsutaan elämäksi. On hyviä ja huonoja päiviä, hyviä toki enemmän”

Myös tulevaisuudenkuviot ovat tällä hetkellä täysin selkeät: ”Aion jatkaa freelancernäyttelijänä. Jo yksistään sen vuoksi, etten pysty kirjoittamaan ja näyttelemään samaan aikaan, vakikiinnitys yksinkertaisesti estäisi kirjoittamisen”, Reidar Palmgren toistaa valmiina monipuoliseen näyttelijän ja kirjoittajan freelanceriuteen.

Yhtä selkeää Reidar Palmgrenille on myös, että hän on ensimmäiseksi näyttelijä. ”Jos valinta näyttelemisen ja kirjoittamisen välillä pitäisi tehdä kirjoittaminen saisi jäädä. Onneksi tällainen on pelkkää pohdiskelua ja jää sellaiseksi, kirjoittaminen ja näytteleminen tukevat ja täydentävät monella tapaa toisiaan.”

Teksti Jarmo Boberg
Kuva Kaapo Kamu Otava

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]