Sami Uotila osaa hurmata niin toimittajat kuin musikaalikatsojat

Näyttelijä ei halua näytellä itseään

Näyttelijä Sami Uotila sanoo suoraan: ”Minusta on hienoa, kun ihmiset eivät tiedä vaikkapa mieliväriäni, yksityisyys on minulle tärkeätä. Haluan keskittyä työhöni, näyttelemiseen, siitä olen valmis myös kertomaan julkisuudessa.” 

Ensivaikutelma Sami Uotilasta on hyväkäytöksinen ja ystävällinen. Kesäuusintana menevässä Salatut elämät sarjassa Uotila esittää Aki Nikkistä, uusintojen myötä uusinnaksi tulee myös ihmisten katseet ja supatukset; jotenkin ymmärtää Sami Uotilassa ilmenevän varovaisuuden, kontrollin, miksi sitä sitten kutsuukin.

Kirjoittajan valitsema haastattelupaikkakin on huono, ihmisiä riittää ympärillä, mutta kun haastatteluun keskitytään Sami Uotila myös keskittyy; näyttelijä Sami Uotila selvittää mietteitään niin näyttelijän työstään kuin työstä pitää yksityisyytensä, elämänsä itsellään.

Tästä teemasta kirjoittaja ainakin halusi keskustella.

Riittää kun kaikki tuntevat

Kirjoittaja seuraa aktiivisesti Seiskaa, Katsoa ja OHO:a, myös Seura, Apu ja Me naiset ovat seurantalistalla. Juorusivuilla Sami Uotilan nimi saattaa joskus vilahtaa, sielläkin harvemmin, mutta henkilöhaastatteluja, ei edes lomareissua lehden laskuun, ei löydy:

”Minusta on hieno asia, kun ihmiset eivät esimerkiksi tiedä mieliväriäni tai mielipiteitäni eri asioista. Se ei tarkoita, etteikö minulla olisi mielipiteitä, mutta haluan ilmaista ne muuta kautta kuin julkisten medioitten.”

”Minulla ei ole mitään tarvetta elää lehtien kautta, haluan keskittyä näyttelijän työhöni, siinä riittää tehtävää.”

Monet julkisuuden henkilöt nauttivat suurista otsikoista ja toimittajien haastattelukehuista. Salattujen elämien myötä Sami Uotila tuli kaikkien tutuksi, sen Sami Uotila hyväksyy, mutta hänen mielestään on yhtä lailla selvää: ”Riittää kun kaikki tuntevat, ei sitä enää tarvitse itse ruokkia julkisuudessa. Pohjimmiltaan kysymys ei ole edes tuosta; tärkeintä on, että haluan pitää yksityiselämäni itselläni.” 

Työstä kerron mielelläni

Ensi kerran haastattelusta keskustellessamme Sami Uotila sai kirjoittajan melkein hermostumaan. Uotila halusi kertoa kirjoittajalle minkälaisia haastatteluja hän haluaa antaa ja minkälaisia haastatteluja hän ei anna. Tuli aivan sellainen tunne, ettei Sami Uotila oikein luota meihin toimittajiin, ei kai nyt niin voi olla?

Sami Uotila naurahtaa ja esittää kirjoittajalle vastakysymyksen: ”Onhan minulla oikeus valita mihin lehteen haastattelun annan ja millä ehdoilla. Minusta on tärkeätä, että toimittaja tietää mitkä ovat raamit. Se on kaikkien etu. Ei tässä ole mitään itsekorostamista, ja huonosti täytyy olla myös julkkisrintamalla jos minun haastattelustani riippuu lehden levikki”, Sami Uotila puhuu.

”Työstäni kerron mielelläni, ja aina kun tulee uusi työprojekti olen tarvittaessa kertomassa siitä niin sähköisessä kuin printtimediassa. Olen iloinen, että tämä periaatteeni on myös hyväksytty.”

Sami Uotila muistuttaa, että kun näyttelijän työ on julkista niin ihminen joutuu jo muutenkin olemaan koko ajan esillä ja muiden tarkkailtavana: ”Kyllä minulle ainakin tämä tunnettavuus riittää. Työ-minä on päällä muulloinkin kun näyttämöllä.”

Kun Sami näitä puhuessaan katsoo kirjoittajaan kuin rautalankaa vääntäen ymmärtää miksi Sami saa olla rauhassa; sokea Reettakin ymmärtää, että mies on tosissaan.

Musikaalien ykköshurmaaja

Sami Uotila ystävällisyytensä lisäksi on huomattava komea, paljon komeampi kuin televisioruudusta näkee, jos jotakin tällainen tieto kiinnostaa. Salattujen elämien jälkeen, viimekesästä tähän kevääseen Sami Uotila näytteli Grease-musikaalin pääroolin. Menneen kesän hän näytteli Samppalinnan kesäteatterissa musikaali Oklahoman nuoren ykköshurmaajan pääroolin. Molemmista töistään näyttelijä Uotila sai loistavat arvostelut.

Mutta löytyykö tästä jokin yhteys; komeutta monet pitävät pinnallisuutena, pinnallisen Salattujen elämien jälkeen pinnallisiin musikaaleihin, onko pinnallisesta julkisuudesta kieltäytyminen jonkinlainen yritys pitää edes joku tolkku asioissa?

Onneksi Sami Uotila tiesi, ettei kirjoittaja pidä sen enempää komeutta, Salattuja elämiä kuin musikaaleja pinnallisina, mutta sekin on totta: ”On vielä ihmisiä jotka eivät ymmärrä, että onnistuneen musikaalin tekeminen on huomattavan vaikea tehtävä. Suomessa on myös vielä henkeä jossa ’vakavampi’ kulttuuri olisi jotenkin arvokkaampaa. Onneksi tällaiset asenteet ovat vähenemässä. Minulle kaikkein tärkeintä on tehdä jokainen työni mahdollisimman vakavasti ja hyvin, kaikella sillä ammattitaidolla joka minulla tällä hetkellä on. Tietysti hyviä kritiikkejä on mukavampi lukea kuin huonoja ja ihmisten kiittävä palaute on  aina kannustavaa”, Sami Uotila puhuu.

Musikaalien tekeminen vaativaa

Sami Uotila valmistui teatterikorkeakoulusta 1998. Raila Leppäkosken johdolla Sami teki lopputyönsä, nyt näin ulkopuolisesta ainakin tuntuu, että 32-vuotias näyttelijä hohkaa musikaalien sankarina. Ei siinä mitään pahaa, mutta kaipaisiko Sami Uotila jo vakavaa roolia? ”Mielelläni, siihen ei ole vain tähän mennessä ollut tilaisuutta.”

”Minähän olen näyttelijänä vasta tieni alussa. Niin kuin jo sanoin, musikaalien tekeminen on ollut erittäin vaativaa ja opettavaa, samoin Salatuissa elämissä esiintyminen oli jo oppimisprojektina tärkeä. Mutta totta kai sitä tehdään mitä tarjotaan ja mikä tuntuu mielekkäältä. Aina kun uuteen projektiin lähtee mukaan sen täytyy tuntua hyvältä, mutta sellaiseen jaotteluun joku huono, joku hyvä en halua lähteä, jokainen työ ja tehtävä on arvioitava erikseen. Minusta hauskuus ja viihde ovat erittäin tärkeitä, ihmisten perustarpeita, niillä on oma paikkansa.”

Sami Uotila jatkaa syksyllä Helsingin kaupunginteatterissa, uusia töitä on tulossa: ”Nykyään uusista projekteista puhutaan tiukoissa aikaraameissa, keskitetysti. Tiedotusvälineitä on niin paljon, että tietoa pitää jakaa tasapuolisesti. Se on kaikkien kannalta tärkeätä.”

Salatut elämät -sarja herättää keskustelua

Sami Uotila oli mukana Salatut elämät sarjassa vuodesta 1998-2001, alusta saakka: ”Kaksi ja puoli vuotta. Jo alussa ilmoitin, että olen sarjassa kaksi vuotta, siitä pidin kiinni.”

”Sarjan suosio oli odotettua suurempi. En tiedä, joudun arvaamaan, mutta ehkä suurimmat syyt sarjan suosioon olivat sen päivittäisyys, viisi kertaa viikossa ja suomalaisuus, sarjassa oli paljon myös meitä jokaista koskettavaa.”

Sarjasta on jäänyt Sami Uotilalle mukavat muistot, mutta se oli kuitenkin arkea ”Nuorelle näyttelijälle se oli myös hyvin opettavaa. Oppi kameratyöskentelyä, täsmällisyyttä ja tiukkaa ja tiivistä työskentelytapaa. Aikaiset aamuherätykset tulivat tutuiksi, varsin monenlaista josta on ollut paljon hyötyä myöhemmin.”

Sami Uotilan mukaan Salatut elämät on tuonut esiin myös monia tärkeitä asioita, vaikka Uotila muistuttaakin: ”Kysymys on kuitenkin viihdesarjasta. Mutta jo se, että sarjassa esiin tulleet asiat on otettu esiin perheissä on merkittävä saavutus. Sekin on tärkeätä, että Salatut elämät on herättänyt runsaasti keskustelua, se on kuitenkin selvää, ei viihdesarja voi ainakaan olla syvällisempi kuin on ihmisten ja katsojien elämä sarjan ulkopuolella”, näyttelijä Sami Uotila sanoo.

Nyt Salattujen elämien uusintojen myötä Sami Uotila huomaa ihmisten tuijotuksen lisääntyneen: ”Jos minä olisin saanut päättää, ei sarjaa olisi uusittu. Roolini Aki Nikkisenä oli sinällään hieno. Joutui todella näyttelemään kovasti, Aki Nikkisessä ei ole mitään minusta. Siinä roolissa oli kuitenkin särmää ja sisältöä. Se miellytti minua.”

”Salatut elämät on minulle kuitenkin mennyttä elämää, tulevaisuudelta toivon mahdollisimman erilaisia työtehtäviä.”

Sami Uotila sanoo seuranneensa muita näyttelijöitä ja vastaavia: ”Joku on puhunut 95 prosenttia haastatteluajasta työstään ja 5 prosenttia jostain yksityisemmästä, ja tämä 5 prosenttia on nostettu kaikkein tärkeimmäksi. Kun näin liian usein on pitää keskittyä vain työhönsä”, näyttelijä Sami Uotila puhuu.

”En ole joutunut pettymään toimittajiin, niin ei voi sanoa. Mutta joskus olen törmännyt tilanteeseen, että toimittaja on yrittänyt kiertäytyä työasioitten kautta yksityisemmälle puolelle ja sitten hiukan loukkaantunut, kun olen sanonut, etten halua puhua yksityisasioistani.”

Mutta kun myös juorusivuilla Sami Uotilan nimi vilahtelee harvaan ja jos vilahtelee niin ilman toimittajien puukotusta tai ivaa, niin on helppo uskoa Sami Uotilan mietteisiin: ”Ilmoitan kaikille lehdille ystävällisen ein yksityiselämää koskeviin haastattelupyyntöihin. En tee poikkeuksia, selvitän asian selkeästi ja kunnioittavasti, tämän toimittajatkin ovat varmasti huomanneet.” 

Teksti Jarmo Boberg
Kuva Matti Kivekäs

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]