EU laajenee – vaikutuksista Suomeen

Heikki Pohja

Euroopan Unioni on meille suomalaisille varsin nuori kokemus, vaikka EU on täyttänyt jo 45 vuotta. Yhteisöjen ensimmäinen osa eli Euroopan Hiili- ja teräsyhteisö perustettiin itse asiassa jo yli 50 vuotta sitten, talousyhteisö ja atomienergiayhteisö vuonna 1957.

EU on laajentunut tähän mennessä neljä kertaa (vuosina 1973, 1981, 1986 ja 1995) tai viisi, jos Itä-Saksan yhdistyminen Länsi-Saksaan vuonna 1990 lasketaan laajentumiseksi. Suomi, Ruotsi ja Itävalta ovat olleet jäseniä vuodesta 1995 alkaen.

Perustajajäsenet Ranska, Saksa, Italia, Hollanti, Belgia ja Luxemburg ovat kokeneet monta laajentumista eivätkä ne ole Saksaa lukuun ottamatta erityisemmin huolissaan uudesta 1.5.2004 suunnitellusta 10 maan liittymisestä yhteisöön. Saksan huoli liittyy ennen kaikkea mahdollisiin häiriöihin maan työmarkkinoilla, sillä kun on yhteinen maaraja 38 miljoonan asukkaan Puolan ja 10 miljoonan asukkaan Tsekin kanssa.

Monien kokemusten perusteella voidaan sanoa, että nyt edessä oleva laajentuminen ei ole väestömäärän tai pinta-alan suhteen suurin EU:n laajentuminen. Suurempiakin on ollut.

Poikkeuksellisena voidaan kuitenkin pitää sitä, että näiden 10 uuden jäsenmaan asukasta kohti laskettu keskimääräinen bruttokansantuote on vain noin 40 prosenttia nykyisten jäsenmaiden vastaavasta. Kun Espanja ja Portugali liittyivät EU:hun vuonna 1986, oli niiden asukasta kohti laskettu bruttokansantuote noin 70 prosenttia silloisen EU:n vastaavasta. Seuraavalla laajentumisella on siis suuremmat taloudelliset ja työmarkkinavaikutukset kuin edellisillä laajentumisilla.

Laajentumisen taloudellisia vaikutuksia on yritetty arvioida monilla tavoin. Meille suomalaisille tuttuja asioita ovat esimerkiksi verotuksen ja työvoimakustannusten vertailu Viroon nähden. Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, joilla on kansalaisten ja työntekijäin kannalta monenlaisia vaikutuksia. Tarkastelen seuraavassa erityisesti Viron EU-jäsenyyden vaikutuksia, vähän enneaikaisesti, koska virolaiset päättävät maansa jäsenyydestä vasta syyskuun 14. päivä.

Verotuksen keventäminen koetaan usein myönteisenä asiana. Toisaalta sillä voi olla kielteinen vaikutus yhteiskunnan kykyyn tuottaa kansalaisille hyvinvointipalveluja. Oman kansallisen verotuksemme raamit näyttävät kuitenkin liukuvan pikku hiljaa omista käsistämme ja yhdentyvän eurooppalaiseen verokehitykseen.

Valtion ensi vuoden budjettia koskevissa neuvotteluissa päätettiin tuloveron ja alkoholiveron alentamisesta. Ainakin jälkimmäisen perusteluna oli Viron alhainen hintataso.

Viron alhaiset verot ja työvoimakustannukset ovat siirtäneet jo aiemmin jonkin verran tuotantoa ja työpaikkoja Suomesta Viroon. Juhan Partsin hallitus haluaa verotasoa edelleen alentamalla vahvistaa tätä suuntausta ja houkutella uusia investointeja sekä osaavaa työvoimaa, Suomestakin.

Uskon, että meidän on syytä tukea Viron kehitystä ja toivoa maan kansalaisille entistä paljon parempaa tulevaisuutta. Silti voimme olla huolissamme siitä, millaisin pelisäännöin Viro kohtelee työvoimaansa ja minkälaisen sosiaali- ja muun turvan se kykenee kansalaisilleen tarjoamaan.

On tunnettua, että Virossa työntekijöiden järjestäytymisaste on Euroopan alhaisimpia eikä työnantajapuolikaan ole kovin hyvin järjestäytynyt. Joillakin toimialoilla ei ole lainkaan omaa ammattiliittoa, joten ei ole ihme, että suomalaisen yhteiskunnallisen kehityksen voimatekijäksi koettu kolmikantainen neuvottelutapa hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken on Virossa alkutekijöissään. Tässä asiassa me suomalaiset voimme tukea virolaisia paitsi esimerkin voimalla myös muulla, konkreettisemmalla tavalla.

Meidän on myös uskallettava puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jos esimerkiksi Viron työmarkkinakehitys antaa siihen aihetta. EU:n nykyiset jäsenmaat ovat sitoutuneet eurooppalaiseen sosiaaliseen malliin, johon kuuluu työelämän eri osapuolten hyvä yhteistyö työpaikkatasolta kansalliselle ja eurooppalaiselle tasolle. Tähän on uusienkin jäsenmaiden sitouduttava, vaikka niiden nykyinen kehitystaso ja työmarkkinaosapuolten tilapäinen heikkous sitä hankaloittaisikin.

Viron EU-jäsenyyteen kuuluu sekin, että maan kansalaiset saavat hakea töitä muista jäsenvaltioista, ja jos heille tarjotaan työtä, he voivat muuttaa muihin jäsenvaltioihin, esimerkiksi Suomeen ja aloittaa työnteon. Samalla he ja heidän perheenjäsenensä tulevat Suomen sosiaaliturvan piiriin, millä voi olla yllättäviäkin kustannusvaikutuksia, jos Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan säännöt pidetään ennallaan. Perheenjäsenillä on, olivatpa he EU-maan kansalaisia tai eivät, oikeus muuttaa työntekijän mukana ja pyrkiä kyseisen maan työmarkkinoille.

Suomen osalta tämä oikeus ei kuitenkaan heti toteudu, koska Suomi on varannut enimmillään 7 vuoden siirtymäajan työvoiman vapaan liikkuvuuden toteuttamiselle uusiin jäsenmaihin, kuten Viroon ja esimerkiksi Puolaan nähden. Ruotsi on sitä vastoin ilmoittanut, ettei se turvaudu siirtymäaikaan, minkä vuoksi meillä on mahdollisuus seurata vapaan liikkuvuuden vaikutuksia käytännössä. Ei ole mahdotonta sekään, että Ruotsi nappaa niin sanotusti parhaat palat päältä.

Viron väestö on joka tapauksessa niin pieni (1,4 miljoonaa asukasta), ettei sieltä ole syytä olettaa suurta muuttoliikettä mihinkään suuntaan. Maan työttömyysaste oli vuonna 2001 noin 12 prosenttia, kun se esimerkiksi 38 miljoonan asukkaan Puolassa oli 18 prosenttia. Onkin mahdollista, että myös Puolasta tulee jonkin verran työnhakijoita Suomeen, kunhan siirtymäajat ovat kuluneet. Ylipäätään tässä asiassa voi käydä niinkin, että joudumme kymmenen vuoden sisällä toden teolla houkuttelemaan työikäisiä maahanmuuttajia, kunhan oman väestömme ikääntymisen seuraukset alkavat kunnolla näkyä työmarkkinoillamme ja kansantaloudessa.

Työvoiman liikkuvuuden ohella paikallisiin työmarkkinoihin voi vaikuttaa myös palvelujen tarjoamisen vapaus, jonka osalta Suomi ei ole varannut siirtymäaikaa, kuten Saksa ja Itävalta. Itse asiassa ehdokasmaiden kansalaisilla on jo oikeus harjoittaa liiketoimintaa yrityksen välityksellä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina EU:n jäsenvaltioissa. Sama tilanne vallitsee liittymisen jälkeen ja sen lisäksi ihmiset hyötyvät ammattipätevyytensä tunnustamisesta. Liittymisen jälkeen ihmiset saavat myös vapaasti tarjota rajat ylittäviä palveluja esimerkiksi yrityksen välityksellä. Tällainen toiminta käynnistynee heti Viron ja muiden uusien jäsenmaiden liityttyä EU:hun.

Kaikella edellä sanotulla olen halunnut kiinnittää huomiota EU:n laajentumisen erilaisiin työmarkkinavaikutuksiin Suomen kannalta. Olen laajentumisen lämmin kannattaja, mutta toivon silti, että asioita voidaan tarkastella myös kriittisesti. Se on hyvän valmistautumisen edellytys. Uskon, että EU:n laajentuminen on hyödyksi niin Suomelle kuin koko Euroopalle.

Kirjoittaja on Työttömyysvakuutusrahaston toimitusjohtaja.

[sivun alkuun] [etusivulle]