Kirjansitoja-lehden takkuinen taival
Gutenbergin sisarlehti Kirjansitojaa julkaistiin kolmeen eri otteeseen

Kirjansitoja-lehden kolmas tuleminen käynnistyi vuoden 1907 helmikuussa, jolloin ilmestyi vuoden ensimmäinen numero.

Gutenbergilla oli sata vuotta sitten nyttemmin unohduksiin painunut sisarlehti Kirjansitoja. Se toimi kirjansitojien itsenäisen ammattiryhmän yhdyssiteenä. Pieni ammattiryhmä julkaisi lehteään vaikeissa oloissa ja piti jatkuvasti esillä ajatusta kirjapainoalan kaikkien ammattiryhmien järjestäytymistä yhteiseen ammattiliittoon.

Kirjansitojien ammattikunta oli perinteisesti ollut itsenäinen. Monet kirjansitomot toimivat erillään kirjapainoista ja 1800-luvun lopun oloissa oli luonnollista, että kirjapainoväki ja kirjansitojat järjestäytyivät erillisiin osastoihin.

Suomen kirjansitojien järjestäytymisen aloittivat pääkaupunkilaiset, jotka järjestäytyivät vuonna 1890 Helsingin työväenyhdistyksen (HTY) suojissa.

HTY oli tuolloin työnantajien kontrolloima ja sen toiminnan tavoitteena oli maltillisten uudistusten kautta parantaa työväen asemaa. Työnantajien ja työntekijöiden välisiä jännitteitä pyrittiin tarmokkaasti vaimentamaan. Vähitellen työväen piiristä nousi kuitenkin valveutuneita radikaaleja, jotka vaativat työväenyhdistykseltä aktiivisempaa toimintaa. Näihin radikaaleihin lukeutuivat muun muassa kirjansitojat A. Järvenpää ja Vilho Virta.

Heidän esityksensä jäivät kuitenkin vaille suurempaa kannatusta. Edes kirjansitojien yhdistys ei ymmärtänyt edusmiestensä aivoituksia, sillä Virta ja Järvenpää kuuluivat työväenyhdistyksen harvalukuiseen sosialistien ryhmään. Sosialismin aate oli suomalaisen työväestön keskuudessa uusi ja outo ja sen varsinainen läpimurto työväenliikkeen ideologiaksi tapahtui vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin.

Vilho Virran Kirjansitoja-lehti

Toimittuaan aktiivisesti HTY:ssä, lähti kirjansitoja Vilho Virta kehittämään ammattioppejaan Saksaan. Suomeen palattuaan vuonna 1896 hän asettui asumaan Kuopioon, jossa nopeasti järjesti sikäläiset kirjansitojat toimintaan.

Kun kuopiolaisten innostus ei ottanut levitäkseen muualle maahan, perusti Vilho Virta Kuopioon Kirjansitoja-lehden, jonka alaotsikkona oli ”ammattilehti Suomen kirjansitojille”. Ensimmäinen lehti ilmestyi nelisivuisena tammikuussa 1897.

Päätoimittaja Virran mukaan ammattitaidon kehittäminen ja kirjansitojien arvostuksen nostaminen olivat lehden tärkeimmät tehtävät. Suomenkielistä alan ammattikirjallisuutta ei ollut lainkaan saatavilla ja siksi lehti pyrki kääntämään ruotsin ja saksankielistä ammattikirjallisuutta suomeksi. Luonnollisesti lehti oli myös kirjansitojien järjestäytymisen yhdysside ja organisaattori.

Kirjansitoja ehti ilmestyä seitsemän kertaa. Viimeinen numero ilmestyi heinäkuussa 1897. Suomessa oli tuohon aikaan alle neljäsataa kirjansitojaa, eikä lehden kannatuspohja näin ollen ollut riittävä. Vaikka lehti onnistui hankkimaan muutamia kaupallisia ilmoituksia saksalaiselta kirjapainokoneiden maahantuojalta, oli lehden talouden turvaaminen kuitenkin ylivoimaisen vaikea tehtävä.

Kirjansitoja-lehteen tallentui kuitenkin paljon tärkeää tietoa 1800-luvun lopun kirjansitoja-ammattilaisista ja heidän maailmankuvastaan. Ensimmäisenä ammattivalistusasiana Kirjansitoja julkaisi laajat kirjoitukset ”rässikultauksesta” ja ”kirjansyrjäin koristamisesta”. Lyhyen ilmestymiskautensa aikana lehdessä ehdittiin myös piikitellä helsinkiläisten kirjansitojien saamattomuutta järjestäytymisasioissa.

Uusi yritys

Kun helsinkiläiset kirjansitojat eivät aktivoituneet kuopiolaisten tölväisyistä, ryhtyivät kuopiolaiset itse puuhaamaan ammattiliiton perustavaa kokousta. Se järjestettiin Tampereella vuonna 1901. Kokous oli luonteeltaan epävirallinen ja liiton toiminta käynnistyi hitaasti.

Liiton organisoitumista vauhdittamaan perustettiin jälleen oma lehti. Sen ensimmäinen 14-sivuinen numero ilmestyi vuoden 1902 alussa. Uutta lehteä, joka oli perinyt edeltäjänsä nimen, oli tarkoitus julkaista aluksi neljä kertaa vuodessa.

Kävi kuitenkin niin, että ensimmäinen numero jäi samalla viimeksi. Kirjansitojien voimavarat eivät vielä riittäneet oman lehden säännölliseen julkaisuun. Tähän vaikutti osaltaan se, että poliittiset olot Suomessa olivat Venäjän sortotoimien johdosta hankalat. Lisäksi ammattiyhdistystoimintaa oli vaikea viedä eteenpäin kirjapainoteollisuuden eläessä taloudellisen epävarmuuden ja sensuurin ahdistamissa oloissa.

Tilannetta kuvaa hyvin helsinkiläisten kirjansitojien järjestämän kirjoituskilpailun tulos. Kirjoituskilpailun aiheena oli pohtia sitä, miten ammattiyhdistystoimintaa voitaisiin kehittää. Kilpailuun osallistui vain kaksi kirjoitusta, joille jaettiin toinen ja kolmas palkinto. Ensimmäinen palkinto jäi kirjoitusten tason vuoksi jakamatta.

Kilpailussa paremmin menestynyt kirjoitus julkaistiin Kirjansitoja-lehdessä. Siinä nimimerkki Pukinsarri vetosi kirjansitojien yksimielisyyden puolesta. Vetoomus johti käytännön tuloksiin vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen.

Kirjansitojan kolmas tuleminen

Kirjansitojaliiton toiminta vakiintui vähitellen. Tärkeitä merkkipaaluja olivat vuoden 1906 kirjansitojien lakko ja samana vuonna pidetty menestyksellinen edustajakokous. Järjestäytyneitä ammattilaisia oli jo liki 500 ja liitto päätti yrittää kolmannen kerran oman äänenkannattajan julkaisemista.

Kirjansitojan kolmas tuleminen tapahtui vuonna 1907. Aluksi neljästi vuodessa ilmestynyt 12-sivuinen lehti painettiin Työväen kirjapainossa Helsingissä. Lehden ilmestymiskertoja pyrittiin tihentämään, mutta jo vuonna 1909 taloudelliset vaikeudet tekivät sen ilmestymisen jälleen epäsäännölliseksi.

Kirjansitojan päätoimittaja vuonna 1907 oli Vihtori Montonen ja hänen jälkeensä Erland Wirtanen. Lehden sisältö oli muuttunut, sillä ammattitaidon kohentamiseen tähtäävät kirjoitukset olivat jääneet pois ja lehti koostui lähinnä liittohallituksen tiedonannoista, kokousselostuksista sekä paikallisten ammattiosastojen toimintaselostuksista.

Suurin toivein aloitettu Kirjansitojalehti tuli tiensä päähän vuonna 1910. Toukokuussa 1910 pidetty Kirjansitojaliiton edustajakokous päätti lakkauttaa lehden toistaiseksi. Samassa liittokokouksessa ryhdyttiin jo toimiin Kirjansitojaliiton yhdistämiseksi Kirjatyöntekijäin liittoon.

Vuoden 1911 pitkät työtaistelu kirja-alalla romahduttivat molempien työntekijäliitojen talouden. Liitot päättivät yhdistyä, ja Kirjansitojaliitto sulautui Kirjaltajaliittoon vuonna 1914. Kirjaltajien äänenkannattajasta tuli tällöin myös kirjansitojien lehti, ja tätä muutosta ilmensi lehden nimen muuttuminen Gutenbergista Kirjatyöksi vuoden 1916 alusta lukien.

Markku Kuusela

Kirjoittaja on Viestintäliiton jäsen ja filosofian ylioppilas, joka on tutkinut kirjatyöntekijöiden järjestötoimintaa erityisesti viime vuosisadan alkuvuosina.

[sivun alkuun] [etusivulle]