Jouni Apell näyttää mietteliäältä.

Libris Oy hehkuu Helsingin Kontulassa ja on tutkitusti maan parhaita kirjapainoja
Libriksellä on kauniit tilat, 
mutta sisältä puuttuu jotain

Onpa hienoa vierailla maan kolmanneksi parhaaksi arvioidussa painotalossa!
Libris Oy sijaitsee Helsingin Kontulassa lähellä metroasemaa ja paikassa, jonka oikeastaan kaikki autoilijat huomaavat. Arkkitehti on keksinyt nerokkaan julkisivun, jossa sana Libris suorastaan hehkuu valossa kuin valossa.

Kaikkiaan puhdas, valoisa ja avara paikka, joka sisätiloissaan esittelee kirjapainotaidon historiaa ja uusinta julistetaidetta. Tyyliä!

Sisäinen hehku ei kuitenkaan ole aivan samaa luokkaa.

Todella: kolmas sija kirjapainojen pätevyyskilpailuissa. Samassa kisassa tuli kaksi vuotta sitten ykköspaikka. Mistä putoaminen?

Tuskin siitä, että Libris viime vuonna joutui vähentämään väkeään yli kymmenellä prosentilla.

Palkintosija on saatu Taloustutkimuksen suorittamassa yrityskuvatutkimuksessa, joka osoittaa asiakkaiden näkemyksiä. Ne taas tuskin kiinnittävät huomiota esimerkiksi työntekijöiden viihtyvyyteen.

Korkea laatu ja toimitusvarmuus ovat tärkeitä kriteerejä.

”Niissä me olemmekin vahvoilla, niihin me olemme erityisesti trimmautuneet”, kehuu pääluottamusmies Pertti Laitinen.

Työpaikkakierroksen mittaan lausunto saa kuitenkin lisäsävyjä. Summaksi näyttää muodostuvan se, että talo on heikkouksistaan huolimatta hyvä.

Huippuporukkaa eri osastoilla

Pekka Huhmarniemi ja Atte Tuulenkylä (taustalla) ihailevat värien voimaa.

”Tässä huoneessa on loistava tekniikka ja maan parhaat heksakromimiehet”, esittelee pääluottamusmies. Atte Tuulenkylä tuhahtaa tittelille, mutta kehuu kyllä laitteita ja työn haastavuutta.

Huoneen nurkassa on koje, joka muistuttaa vesiautomaattia. Se on kuitenkin Heidelbergin pystyskanneri. Atte kutsuukin itseään skannerikuskiksi. Tässä tehdään talon useimmat värierottelut. Heksakromi korostaa vihreää ja oranssia, jotka ikään kuin loistavat. ”Kuvan teossa on usein kyse fiiliksestä. Asiakkaat käyvät täällä usein, ja yhdessä haemme oikeat sävyt”, skanneristi selittää.

Hän on tullut Editasta kolmisen vuotta sitten ja sanoo viihtyvänsä. ”Ehdottomasti! Meillä on tiimi, jossa homma toimii. Huippuporukkaa on eri osastoilla. Ja meillä on loistavat tilat”, hän kehuu.

Huone aukeaakin osastoon, jossa yhdistellään kuvat, graafit ja tekstit. Se on temppelimäinen sali: avara, puolikaaren muotoinen. Korkeilla seinillä on hienoja taideteoksia. Kerrassaan upeaa!

Nuori mies muuttaisi oloja

Henkilöstöpolitiikka on Jere Mustosen mielestä viime vuosituhannelta.

Jere Mustonen on 25-vuotias kopisti. Valmistuttuaan Käpylän ammattikoulusta hän pääsi suoraan töihin ja tuli aika pian Librikseen. Hän kertoo, ettei ole joutunut kokemaan mitään simputukseen viittaavaa.

Tekniikka muuttuu niin nopeasti, että jo tuonkin ikäinen mies pystyy muistelemaan: ”Kun tulin taloon, tein 32 peltiä päivässä. Nyt niitä voi tehdä esimerkiksi 150, ja jälki on vain parantunut.”

Nuori, perheetön mies osti hiljattain asunnon Mäntsälästä, mistä on vain puolen tunnin ajomatka töihin. Maalla hän harrastaa muun muassa metsästystä, mutta omaa koiraa hänellä ei ole. ”Koiran hankkiminen on sama kuin ottaisi muijan. Parempi käyttää lainakoiraa. Se on kuin irtonumero täyden vuosikerran sijasta.”

Jere Mustonen on tyytyväinen valitsemaansa alaan. Mitä hän tekisi, jos olisi Libriksen toimitusjohtaja? ”Muuttaisin radikaalisti henkilöstöpolitiikkaa. Täällä on paljon positiivisia puolia: on rento olo, saa olla rauhassa, voidaan keskenämme sumplia pekkasvapaat, saamme vastuuta. Mutta osa menetelmistä on selvästi viime vuosituhannelta”, Jere päästelee.

Luokaamme henkilöstöpolitiikka

”Vahinko, että henkilöstöpolitiikka ei toimi talossa, joka muuten on niin erinomainen”, sanoo pääluottamusmies Pertti Laitinen.

Mitä sanoo aiheesta pääluottamusmies? ”Sanon, että henkilöstöpolitiikka oikeastaan puuttuu. Täällä sanellaan, ei sovita. Esimerkiksi hiljattain vain ilmoitettiin, että tänä vuonna ei sitten makseta mitään virkistysrahoja.”

”Työnantaja on pitänyt kahdeksan kuukauden tauon, ei ole vastannut edes kirjallisiin kysymyksiin. Sanoisin sitä työehtosopimuksen mitätöimisyritykseksi. Näin hienoa firmaa ei saisi sellaiseen suuntaan kehittää. Meillä on hyvin ammattitaitoinen ja erittäin joustava henkilökunta, jonka kanssa voisi tehdä paljon.”

”Nyt on tosin kohta neuvottelut edessä, mutta meillä työntekijöillä on yli kymmenen asian lista. Olen kuitenkin niin optimistinen, että uskon meidän vielä pystyvän yhdessä luomaan henkilöstöpolitiikan. Sen avulla voidaan päästä myös asetettuihin taloudellisiin tavoitteisiin”, Pertti Laitinen sanoo.

Talouden lievä taantuma on tuntunut tässä talossa selvästi. ”Yli puolet asiakkaistamme on mainostoimistoja, ja mainosalahan reagoi hyvin herkästi talouden vaihteluihin. Tämä ilmoitettiin myös perusteluksi, kun viime vuonna vähennettiin väkeä kymmenellä. Me oltiin duunarit aika lailla kädet pystyssä, mutta irtisanomiset tapahtuivat kuitenkin ilman suuria murinoita. Lähes kaikki halukkaat ovat tietääkseni saaneet sittemmin töitä”, pääluottamusmies kertoo.

Pohjoismaiden mestari

Jouko Tallus tarkastaa, onko ”kymppi” tehnyt hyvää jälkeä. Laatua tarkkaillaan prosessin joka vaiheessa

Pertti Laitinen on ollut talossa vasta 4–5 vuotta ja on pääluottamusmiehenä toista kauttaan. Hänen työskentelee painajana ”kympillä” kuten hänen edeltäjänsäkin, Jouko Tallus.

Kympit ovat talon ylpeys. Ne ovat Pohjoismaiden ainoat tällä arkkikoolla (720 x 1040 mm). Tallusta voi siis aiheesta kutsua Pohjoismaiden mestariksi! Koneessa on yleensä kahden hengen miehitys, mutta lomajärjestelyjen vuoksi Jouko Tallus on nyt yksinään. Kiirettä pitää.

Kone painaa arkin molemmin puolin 4/4 väriä ja haluttaessa kaksi lisäväriä. Siis kymmenen väriä, siitä nimi kymppi. Kone on niin nopea, että pystyy painajien mukaan kilpailemaan rotaatiokoneen kanssa. Toinen on hankittu vuonna 1998, toinen runsas vuosi sitten. Painajille järjestettiin koulutusta myös Heidelbergin kotimaassa Saksassa.

Jouko Tallus on ollut talossa vuodesta 1994 ja nähnyt myös laajennuksen, joka toteutui nelisen vuotta sitten. Hän kyllä ihmettelee välillä talon johtamisen yleislinjoja. ”Mutta enää ei tarvitse niihin puuttua, kun luovuin pääluottamusmiehen tehtävästä. Omalla kohdallani asiat ovat ihan OK, ei ole mitään valittamista.”

On sentään vähän: kiire. Mutta siitäkin hän valittaa ammatillisessa mielessä, silloin kun ei saa sellaista jälkeä kuin haluttaisi. ”Kiire johtuu lähinnä toimitusaikojen lyhenemisestä. Toisaalta kiire on yleistynyt kaikkialla, myös muilla työaloilla”, Jouko sanoo.

Lisäksi työpaikan vaihtaminenkaan ei tule helposti mieleen: ”Kynnys lähteä muualle on todella korkea, kun saa käyttää näin hienoa konetta”, Tallus sanoo. Hän on koneensa vanki!

Jouko Tallus asuu aika lähellä Kontulan ja kävelee työpaikalleen. ”Aamulla kävelen, että heräisin, hän veistää. Kotona on avovaimo ja pieni poika, joka juuri on aloittanut tarhan. Miten vuorotyö ehkä haittaa perhe-elämää, sen näkee vasta kun lapsen tarharytmiin opitaan.”

Jouko on harrastanut myös urheilua ja pelannut esimerkiksi ammattiliiton futisjoukkueessa. ”Se on vaarallista hommaa, paikat hajoavat: polvet ja nilkat. Ja pää! Varsinkin pelien jälkeen.”

Ammattipassi antaa turvaa

Sanna Järvinen iloitsee siitä, että on saanut tilaisuuden ammattipassin hankkimiseen.

Sanna Järvinen ei vain pidä, vaan pitää ehdottomasti vuorotyöstä. Päivällä voi hoitaa omia asioitaan ja pystyy paremmin myös harrastamaan. Se on Sannalla lähinnä kuntosalia ja muuta liikuntaa. Hänen toisella alalla työskentelevä avomiehensä ei ole vuorotyössä.

Sanna Järvinen tuli Librikseen seitsemän vuotta sitten suoraan Käpylän ammattikoulusta. Hän työskentelee taittokoneella. Niitä sitomossa on yhteensä neljä. Parhaillaan hän käyttää pienehköä konetta, mutta iso kone on monipuolisempi. Taittajia on kaikkiaan viisi. Sannan mukaan he kokevat olevansa sitomolaisia.

Sanna Järvinen ei kokenut pelkoa, kun viime vuonna ilmoitettiin irtisanomisista. –”Etunani on se, että pystyn tekemään useita töitä. Minulla on tällä osastolla ainoana myös ammattipassi. Talo tarjosi mahdollisuuden sen suorittamiseen, ja itse se olisikin aivan liian kallis maksaa”, hän kertoo. Hän voisi ajatella myös jatkokouluttautumista, mutta otaksuu, että koulutusmahdollisuudet on nyt lakaistu pois.

Joskus hän on ajatellut vaihtaa taloa, mutta nyt eräänlaisen taantuman aikana hän ei mitenkään uskaltaisi tehdä sellaista.

Eipä silti, Libris on hänestä kaiken kaikkiaan ihan hyvä talo. ”Täydellistä ei ole olemassakaan. Ja mitä on muiden paikkojen ihmisiltä kuullut, olot eivät ole sen kummallisempia muuallakaan.”

Sanna Järvinen työskentelee melkein työnjohtajan kopin alla. Mahtaa olla kova kontrolli. ”Ei lainkaan. Sitomon työnjohtaja on ihana tyyppi ja tekee itse kovasti töitä. Hän on talon parhaita ihmisiä”, Sanna suitsuttaa.

Tuotteet eivät ole bittejä

Työsuojeluvaltuutettu Juhani Tikkanen on taustaltaan latoja, mutta viihtyy hyvin myös sitomossa.

Sitomossa työskentelee myös Juhani Tikkanen. Hän on koneenhoitaja ja stiftauspuolen esimies. Hänet valittiin syksyllä talon työsuojeluvaltuutetuksi. ”Harjoittelen vasta. Keväällä olisi ollut sopiva kurssi, mutta ei ollut töistä mitään mahdollisuutta ehtiä sille. Koulutusta on kuitenkin saatava”, hän sanoo. Luottamustehtävissä hän ei kuitenkaan ole uusi, sillä hän on ollut myös sitomon luottamusmies.

Työsuojelumielessä ei Libriksessä hänen mukaansa ole mitään dramaattisia ongelmia. Huonosti toimivaan ilmastointiinkin on tulossa parannuksia. Sitomossa taas melu ja pöly ovat ikuisia pulmia. ”Täällä on kuitenkin tehty ergonomiatutkimus sekä parannettu siivousta”, hän kertoo.

Stiftaus on Libriksessä tuotannon ainoa prosessi, jossa työskennellään vain aamuvuorossa.

Latojana työnsä aloittanut Juhani Tikkanen katsoo, että jälkikäsittelyn ihmisiä arvostetaan alan sisällä nykyään aivan hyvin. ”Laatua ja ammattitaitoa tarvitaan täälläkin. Vaikka mekin käytämme tietokoneita, monet nuoret hakeutuvat kuitenkin mieluummin pre press -puolelle.”

Kun siinä koneiden lonksuttaessa puhumme, Juhani Tikkanen toteaa, että jälkikäsittelyssä tekniset muutokset ovat olleet paljon vähäisempiä kuin kirjapainon muilla osastoilla. Painotuotteet eivät ole bittejä, vaan fyysisiä kappaleita, joita käsitellään mekaanisesti.

Teksti Olli Paunu
Kuvat Gadi Boustani

[sivun alkuun] [etusivulle]