Säälliseen (työ)elämään

Heikki Pohja

Työolot ovat keskeinen asia työelämässä. Työoloja ja niiden vaikutusta voidaan arvioida monesta näkökulmasta. Työviihtyvyys ja –turvallisuus liittyvät työntekijän terveyteen, mutta myös työn tuottavuuteen ja muihin taloudellisiin arvioihin. Työssä jaksaminen, jota yleisesti halutaan edistää, riippuu suoraan työoloista ja niiden kehittymisestä.

Työolojen kehittäminen ei ole vain toimialakohtainen tai suomalainen tavoite. Se on mitä suurimmassa määrin kansainvälinen, koko maailman kattava tavoite ja yhteinen asia. Käytännön toimet toteutetaan viime kädessä yksittäisellä työpaikalla ja –kohteessa. Kuitenkin toimiala-, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla luodaan tärkeitä pelisääntöjä ja ehtoja yleisesti hyväksyttävälle vähimmäistasolle. Kaikkia tasoja tarvitaan, entistä enemmän. 

Työolojen kehittämisessä Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on tärkein maailmanlaajuinen vaikuttaja. ILO perustettiin jo vuonna 1919 ja siitä tuli vuonna 1946 YK:n alajärjestö. ILO toimii kolmikantaisesti eli sen työhön osallistuvat jäsenmaiden hallitusten lisäksi työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajat kaikista jäsenmaista.

ILO on hyväksynyt useita työelämän perusoikeuksia määrittäviä sopimuksia ja julistuksia. Se myös seuraa näiden sopimusten noudattamista ja puuttuu jäsenmaissa tapahtuviin sopimusrikkomuksiin. Yhä tärkeämmäksi ILO:n työssä on tullut erilaisen teknisen ja muun avun antaminen maille, jotka haluavat kehittää työelämäänsä parempaan suuntaan. Viime aikoina esimerkiksi Kiina on alkanut osoittaa kiinnostusta yhteistyöhön ILO:n kanssa, mitä voidaan jo yksin Kiinan suuri väestö ja työvoima (noin 700 miljoonaa) pitää maailmanlaajuisestikin tärkeänä asiana.

Kansainvälinen työjärjestö on myös monien muiden tavoin kiinnostunut tai pitäisikö sanoa huolestunut kansainvälistyvän talouden – globalisaation - vaikutuksista työelämään ja muuhunkin elämään. ILO:n tavoitteena on luoda kunnolliset työolosuhteet ja –ehdot kaikille (decent work).

Globalisaatio –sana on otettu laajemmin käyttöön 1990-luvun alussa. Sitä on yritetty kääntää paikallisille kielille, Suomessa maailmanlaajuistumiseksi, mutta globalisaationa asiasta meilläkin yhä vaan puhutaan. Useimmat tuntuvat tietävän ja ymmärtävän, mistä silloin puhutaan: rahan, tuotannon ja tiedon ennennäkemättömän suuresta ja nopeasta liikkumisesta yli kansallisten rajojen.

Globalisaatiolla on vaikutuksia, jotka ulottuvat lähes kaikkialle ja kaikille elämänaloille. Työssä ja vapaa-ajassa havaitsee yhä enemmän näitä ylikansallisia vaikutuksia. Vaikutukset ovat joskus niin rajuja, että ne voivat saattaa isonkin valtion polvilleen tai ainakin horjumaan. Argentiina yhtenä viimeisimmistä esimerkeistä.

Kansainvälinen työjärjestö on päättänyt tarttua globalisaation asettamiin haasteisiin. Se ei ole tässä asiassa yksin ja ainoana liikkeellä. Globalisaatiota toki käsitellään nytkin monilla foorumeilla ja monet asiantuntevat tahot ovat aktiivisia asian ympärillä.

ILO:n aloite on kuitenkin erityisen arvokas ja merkittävä. ILO:n pääjohtaja on kutsunut koolle komission, jonka toimeksianto on poikkeuksellisen laaja ja jonka kokoonpano on mahdollisimman asiantunteva, edustava ja arvovaltainen. Puheenjohtajina toimii kaksi istuvaa presidenttiä, Suomen ja Tansanian presidentit. Lisäksi komission jäseninä on 19 muuta kokenutta ja osaavaa henkilöä, kaikki henkilökohtaisia, eivät valtioidensa tai muiden tahojen edustajina. Lisäksi komissioon kuuluu viisi muuta jäsentä viran puolesta. He edustavat ILO:n hallintoneuvoston ryhmiä.

Tämä maailmankomissio, niin kuin sitä virallisesti kutsutaan, on saanut tehtäväkseen selvittää globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia. Se kattaa oikeastaan kaiken ja edellyttää paneutumista myös talouden toimintaan.

Komission työhön asetetaan suuria odotuksia joka puolella maailmaa. Onkin erityisen merkittävää, että oma presidenttimme, Tarja Halonen on tämän yrityksen vetäjänä. Se myös kertoo presidenttimme nauttimasta arvostuksesta kansainvälisessä yhteisössä.

Komission tehtävänä on selvittää ensin tosiasiat. Se hahmottelee globalisaatioprosessin pää-ääriviivat ja dynamiikan. Meillähän on sinällään paljon tietoa globalisaatiosta. Uusia tutkimuksia ja kirjoituksia julkaistaan lähes päivittäin. 

Me muun muassa tiedämme, että maailmankaupasta EU-maiden osuus on 40 prosenttia, Pohjois-Amerikan 20 prosenttia ja Japanin sekä Kaakkois-Aasian 35 prosenttia. Tiedämme myös, että suorista ulkomaisista investoinneista 95 prosenttia tulee kehittyneistä ja teollistuneista OECD –maista, jotka myös 75 prosenttisesti ovat näiden investointien vastaanottajia. Finanssi- eli rahasiirtojen osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut nopeasti ja tuntuvasti: vuonna 1971 sen suhde oli 15:1, vuonna 1980 se oli 30:1 ja vuonna 1990 jo 78:1. Samaan aikaan tuotannollisten investointien kiinnostavuus on vähentynyt.

Tiedämme myös, että 1,1 miljardia ihmistä elää alle 1 euron tuloilla päivässä ja että 14 prosenttia maapallon väestöstä omistaa 75 prosenttia maapallon varallisuudesta ja tuotannosta. Toisaalta, osallistuminen kansainväliseen tuotantoon ja kauppaan on nostanut monen kehitysmaan elintasoa hyvinkin nopeasti, kuten on tapahtunut erityisesti Kaakkois-Aasiassa.

ILO:n asettaman komission työhön kuuluu myös laajapohjainen vuoropuhelu eri etupiirien ja kansalaisjärjestöjen kanssa niin kansallisella kuin alueellisella tasollakin. Komissio kuulee myös erikseen etujärjestöjen edustajia, niin työnantajien kuin kansainvälisen ay-keskusjärjestön eli Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL) edustajia.

Komissio käsittelee globalisaation seurauksia. Se tutkii, kuinka globalisaatio vaikuttaa työllisyyteen, ihmisarvon mukaiseen työhön, köyhyyteen, talouskasvuun ja inhimilliseen kehitykseen maailman eri puolilla.

Komissio myös aikoo etsiä, vuoropuhelun avulla, ne elementit, joiden perustalle voidaan rakentaa laaja yksimielisyys ja selvittää, kuinka eri toimijoiden voimavarat voidaan mobilisoida yhteiseksi hyväksi.

Ehkä on tärkeintä, että komissio käynnistää prosessin, jonka kautta globalisaation avainkysymyksiä voidaan käsitellä avoimesti, edustavasti ja monipuolisesti. Komission työn pitäisi valmistua vuoden 2003 loppupuolella, mutta voidaan kai jo nyt sanoa, ettei asia tule sillä valmiiksi. Parhaimmillaan komission työ kuitenkin edistää merkittävästi tämän monimutkaisen ilmiön hallittavuutta ja hyötyjen jakaantumista entistä oikeudenmukaisemmin. Tavoitteena on säällinen työ ja säällinen elämä kaikille ihmisille.

Kirjoittaja on Työttömyysturvarahaston toimitusjohtaja.

[sivun alkuun] [etusivulle]