Työntekijäkin saa äänensä 
kuuluviin KM-Yhtymässä
Edistyksellistä henkilöstöpolitiikkaa keskustalaisessa painotalossa Joensuussa

KM-Yhtymä Oy on monelta kantilta erikoinen painotalo. Joensuulaisen yhtymän perinteet ja omistusrakenne ovat juurevan keskustalaisia, mutta työreformioppeja talossa ei sovelleta, ei ainakaan niiden ay-liikkeessä kirotuksi tulleita puolia. Päinvastoin, yhtymää pidetään alalla henkilöstöpolitiikaltaan edistyksellisenä, jopa esimerkillisenä. Tänä päivänä erikoista on sekin, että omistajat lypsävät firmaa hyvin maltillisesti.

KM Yhtymän päätuotteet menevät elintarviketeollisuudelle, muuallekin kuin yhtymän pääomistajatahoille.

Yritysryppään alkutahdit juontavat 85 vuoden taakse. Maakuntalehti Karjalan Maa alkoi ilmestyä vuoden 1917 myrskyissä ja silloin joka lehdellä piti olla oma paino.

Nyt kolmesti viikossa ilmestyvä lehti on yhtymän talouden kannalta vähäpätöinen, mutta ainakin paikallisesti koko väki käy edelleen töissä ”karjalanmaalla”. 

Viime vuosina karkeasti kaksi kolmasosaa liikevaihdosta on rypistetty KM-Pakkauksessa. Se valmistaa mm. viili- ja jogurttipurkkien alumiinikansia sekä jäätelötuuttien kääreitä ainoana suomalaisena painona. 

Meijerien nykyisin pääomistama firma aloitti pakkausbisneksen 1960 niin, että meijeri lainoitti ensimmäisen flexorotaatioinvestoinnin. Tuolloin ilmestyivät kauppojen hyllyille Valion puolen kilon voipaketit, käärittyinä joensuulaispainossa viimeisteltyyn paperiin.

Pakkauksen rotaatiot käyvät kolmessa vuorossa. Viikonlopuiksi ne ajetaan alas. Paikallisesti on sovittu, että päivä- ja iltavuoroissa tehdään 40 tunnin ja yövuorossa 32 tunnin työviikkoa.

Flexopainaja Mika Tolvanen tutkii koevedospöydän äärellä tuorejuustopurkin kanteen tarvittavaa värisävyä.

Flexopainajana viisi vuotta työskennellyt Mika Tolvanen pitääkin yövuoroja työnsä huonona puolena. Työpaikka on myös meluisa ja ilmassa tuoksuvat värien ja liuottimien höyryt.

”Yötyöhön ei helpolla totu”, nuori mies sanoo firman ykkösnyrkin, 1994 hankitun uudemman flexon äärellä. ”Muista ei niin haittaa ole, kun käyttää kuulo- ja hengityssuojaimia.”

Yötyön haitat myöntää myös esiasemoijana työskentelevä työsuojeluvaltuutettu, pakkauspuolen luottamusmies Perttu Lehtimäki. Hän on ollut talossa yli 30 vuotta ja työsuojeluhommissakin parikymmentä.

”Pääpiirteissään asiat ovat kunnossa. Ongelmia ei juuri ole ollut. Saa sitten nähdä, tuleeko niitä uuden työterveyslain myötä”, Lehtimäki pohtii.

Kovin suurella innolla mies ei työpaikkaansa kehu, mutta pitää hyvänä, että suunnitelmista tulee henkilöstölle ajoissa tietoa. ”Puhevälit ovat yhtiön johdon kanssa kunnossa ja henkilöstön kehittämiseen täällä budjetoidaan eri tavalla kuin yleensä.” 

Työsuojeluvaltuutettu Perttu Lehtimäki kehaisee, että liuotinainetarkistukset saatiin taloon aikanaan työntekijöiden aloitteesta. ”Nyt tarkistuksia tehdään säännöllisesti”.	”Ei ole tarvinnut muualle vilkuilla. Tämän firman töillä on leivässä pysytty”, sanoo koneenkäyttäjä Merja Sorsa pakkauksen jatkojalostuksessa.

Vientiin vajaa kolmannes

Pakkauksen jälkikäsittelyssä 10 konetta lonksuttaa rulliin painettuja purkkien kansia irti, pinoon ja pakettiin. Meteli on melkoinen. Koneenkäyttäjä Merja Sorsalla on kuulosuojaimet tiukasti päässä.

”En osaa muita työpaikkoja verrata, kun koulusta suoraan tulin tänne. Pian tulee täyteen 30 vuotta. Ihan tyytyväinen olen nyt. Ennen olin painon puolella, mutta sain siirron raskaammasta työstä tälle puolelle”, Merja huutaa.

Koneen lonksutuksen seuranta vaikuttaa yksitoikkoiselta ja sitä se tietysti onkin. Vaihtelua tulee siitä, että työntekijät siirtyvät koneelta toiselle kerran viikossa.

KM-Pakkaus ei siis ole aivan tavallinen graafisen teollisuuden laitos. Puolet sen tuotannon arvosta kertyy juuri viili-, jogurtti- yms. purkkien kansista. Voipakettien osuus on enää noin 6 prosenttia, tuuteistakin - noin 10 prosenttia - kertyy enemmän kuin entisestä leipälajista.

Kotimaan elintarviketeollisuus on pakkauksen pääasiakas, osuus lähes 70 prosenttia. Venäjän viennin osuus on vajaat 30 prosenttia. Parin, kolmen prosentin luokkaa näyttelee muu vienti, Viroon, Ruotsiin, Latviaan, Ukrainaan. Viennin pää on vastikään avattu myös Tanskaan.

Yhtymän henkilöstöstä noin kolmasosa työskentelee pakkauksen puolella. Vahvuus on tällä hetkellä 50 henkilöä. Porukka on vähentynyt vuodesta 1995 kymmenellä, luonnollisen poistuman ja eläkeputkiratkaisujen, ei sentään irtisanomisten myötä.

Painot Vantaalla ja Joensuussa

”Jotain pientä aina on, mutta yleensä ottaen tässä on ollut ihan hyvä”, luonnehtii työtään painopinnanvalmistaja Leila Pellinen.

Yhtymän perinteisemmät toimitilat ovat samalla tontilla, mutta eri rakennuksessa kuin pakkaus. Painopuoli totuttelee Suomen Painotuote nimeen. Pari vuotta sitten KM-Painotalo osti Vantaalta Suomen Painotuotteen.

KM-Yhtymään kuuluvat siten KM-Pakkaus, Suomen Painotuotteen laitokset Joensuussa ja Vantaalla, paikallislehdet Pielisjoki Seutu (Kontiolahti ja Eno) ja Outokummun Seutu (Oku ja Polvijärvi) sekä kaiken emo, maakuntalehti Karjalan Maa. Tosin viimeisin järjestely siirsi sen  tytäryhtiön hoiviin; yhtymän uusimmassa kalvosulkeisessa napanuorana ei ole edes katkoviivaa.

Painotuotteen puolella henkilöstöä on noin 70, puolet Joensuussa, puolet Vantaalla.

”Väki on vähentynyt ja työ on vaativampaa”, sanoo yli 30 vuotta talossa työskennellyt ja alan suuren muutoksen kokenut painopinnan valmistaja Leila Pellinen.

”Onhan niitä joku kurssi ollut, mutta rehellisesti sanoen uuden tekniikan käyttöön on opittu työn kautta.” 

Offsetpainaja Jorma Kolehmainen toteaa uudenkarhean arkkikoneen tekevän kelpo jälkeä ja hyvää tulosta.

Offsetpainaja Jorma Kolehmainen tarkkailee arkkikoneen toimintaa. Hänelle muutos on merkinnyt helpompia aikoja, konetta voi valvoa yhdestä pöydästä. Kohopainajana yli 35 vuotta sitten aloittanut mies onkin siisti, painomustetta ei ole sormissakaan, ennen taisivat kädet olla mustana kyynärpäitä myöten jo kahvituntiin mennessä.

”Varma työnantaja tämä talo on ollut, ainakin tähän asti. Konekantaa on pidetty ajan tasalla ja muutoksissa työntekijääkin kuunnellaan. Aika vakaata tämä on”, mies tuumaa.

Postituskoneelta tavoitetut Tuula Suhonen ja Sanna Litmanen luonnehtivat työtään, että välillä on painetta ja välillä hirveää painetta. 

Naiset valittavat työnsä rasittavuutta, raskautta ja epämiellyttäviä työasentoja, joissa ”vain saranat narisevat.” 

”Hierojaa on ehdotettu, muttei ole saatu”, naurahtavat kehitysideaansa postittajat Tuula Suhonen ja Sanna Litmanen.

”Kyllä meitä kuunnellaan ja myötätuntoa on saatu, mutta toteutus on ollut hidasta.”

Toistakymmentä vuotta yhtymän pääluottamusmiehenä toiminut flexopainaja Esa Tiilikainen on kuulunut KM:n kalustoon vuodesta 1967. Hän muistaa ajat, kun kirjapaino oli vielä kaupungin keskustassa. Torikadun toisessa päässä tehtiin Karjalan Maata, toisessa päässä Karjalaista ja vähän sivummalla Kansan Voimaa.

Muistioita ei ole juuri rustailtu

”Turusen Hessu (siis kirjailija Heikki Turunen – toim.huom.) oli toimitussihteerinä ja yleensä hän laittoi lehden kiinni niin, että ehti Jokelaan (paikallinen kapakka – sama) paljon ennen Kansan Voiman ja Karjalaisen väkeä. Käytiinhän sitä joskus Hessun kanssa Jokelassa ruokatunnillakin”, Tiilikainen tunnustaa.

Tuosta jo tietää, että mies alan tuntee. Ammattiosaston hallituksessa ja taloudenhoitajana Esa on toiminut pitkään. Mies kuuluu Viestintäliiton valtuustoon ja johtaa liiton pakkausalan jaostoa.

”Silloin kun on erimielisyyksiä, niin neuvottelusuhteet työnantajan kanssa ovat hyvät. Aika harvoin on tarvittu liittojen apua tai muistioita tehdä. Viimeisin ulosmarssi taisi olla 70-luvun lopulla.”

Ongelmitta tämäkään talo ei silti seilaa. KM:n 80-luvun seitsenpäiväisyysseikkailua lukuun ottamatta napit ovat olleet vastakkain ulkopuolisista syistä, esim. kilpailutilanteesta johtuen ja ratkaisuja on silloin haettu neuvottelemalla, ei sanelemalla. Viime vuosikymmenen puolen välin lama on tuoreessa muistissa.

Tiilikainen sanoo, että yhtymää on sopeutettu eläkeputkella, ei irtisanomisilla. ”Eivät silti kaikki eläkeratkaisutkaan kivuttomia ole, se pitää muistaa.”

Vantaan laitoksen osto on tuonut yhden ongelman työntekijöiden edunvalvontaan. Siellä ei ole omaa pääluottamusmiestä ja väki kuuluu eri ammattiosastoon. ”Ei ole toimiva kuvio, että minä käyn siellä tai yritän täältä käsin hoitaa asioita”, Tiilikainen sanoo.

Sitouttamista ja hyvää huolta

KM-Yhtymä antaa toimintakertomuksissaan ja muutenkin ulos päin itsestään sellaisen kuvan, että siellä oikeasti panostetaan henkilöstöön. Käytössä on alan vanhimpiin kuuluva henkilöstörahasto ja tilinpäätöksen yhteydessä on tavaksi otettu kertoa laajasti aiheesta ”henkilöstötilinpäätöksessä”. Yhtymä kartoittaa henkilöstön tuntoja vuosittain työstressikyselyllä, jonka pohjalta seurataan työolosuhteiden, työjärjestelyjen ja työnjohtamisen ohella jopa ”kyttäämisen” ja ”seksuaalisen ahdistelun” tilaa.

”Yhteistyö on hyvää. Johtoryhmässä on työntekijöiden edustus. Kaikilla osastoilla pidetään kuukausittain yhteiset palaverit. Tulostiedot saadaan kuukausittain ja tiedotusjärjestelmä on avoin”, vahvistaa pääluotto.

Tiilikaisen mielestä erityisesti henkilöstön vapaa-ajan rientoihin yhtymä satsaa esimerkillisesti, ei vain järjestämällä jotain liikuntatempauksia ja pikkujoulun.

”Keila-, tennis- ja squashhallin vuoroista sekä uimahalli- ja kuntosalilipuista työnantaja maksaa puolet. Teatterilippuja on saatavilla ilmaiseksi. Jos joku osallistuu pitkälle laturetkelle tai maratonille, yhtymä maksaa koko osanottomaksun.” Viime vuoden panostus oli euroiksi väännettynä yli kymppitonnin, noin 65 000 markkaa.

Näin pidetään yllä porukan henkistä ja fyysistä työkykyä, mutta myös sitoutetaan ”joukkueen hyväksi työskentelemiseen” kuten toimitusjohtaja tapaa asian ilmaista.

Osana yhtymän nykyaikaistamisprosessia syntyi 1980- ja –90-lukujen vaihteessa henkilöstörahasto. Sitä pidetään oikeudenmukaisena tapana jakaa osaa voitosta henkilökunnalle. Tiilikaisen muistin mukaan jonain vuonna rahastosta tuloutettiin henkilöstölle enemmän kuin yhtymä maksoi osinkoja.

Esa Tiilikainen pitääkin yhtymässä hyvänä sitä, että omistaja – pääomistaja on Osuuskunta Idän Maito, pienomistajia yli 3000 – ”ei ole ahne rahastamaan tulosta.”

”Kaikki tietävät, että talo on vahvasti keskustalainen, mutta politiikkaa täällä ei tehdä. Johtajat ovat ammattijohtajia ja keskusteluyhteys niin johtoon kuin hallintoon on erittäin hyvä”, pääluottamusmies kuittaa utelut työreformismin koekentästä.

Teksti Matti Ronkainen
Kuvat Kauko Varis

[sivun alkuun] [etusivulle]