Jukka Pakkaselle ei ole vierasta sen enempää stadin slangi kuin Urheilumuseolle kirjoittaminen, selailtavana maailman suurin urheilulehti italialainen La Gazetta dello Sport.

Italialaiset ovat paljaampia

Jukka Pakkanen tunnetaan kirjailijan työnsä lisäksi innokkaana Italian ja italialaisen jalkapallon ihailijana, myös Pakkasen useimmissa kirjoissa italiateema on mukana: ”Rahtilaivamatka Italiaan nelisenkymmentä vuotta sitten herätti innostuksen.”

”Italialaiset ovat ihmisinä paljaampia, läpinäkyvämpiä, tunteet ovat enemmän pinnassa ja esillä kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Italialainen kansanluonne, myös monet muut asiat Italiassa viehättävät. Jalkapallo on vielä aivan oma lukunsa”, kirjailija Jukka Pakkanen puhuu.

Näin sanottuaan hän kuitenkin muistuttaa, että Suomessa hän asuu ja Suomessa hän viihtyy.

Sanomisen pakko edelleen

Jukka Pakkanen kyselee kiinnostuneena, miksi lehtikirjoitusta tehdään? Onko syynä miehen tasavuodet, 60-vuotta, vai mikä? Syitä löytyisi vaikka kuinka, onhan Jukka Pakkasen ensimmäisen kirjan ”Koko maailman meno” ilmestymisestä kulunut 30 vuotta, ensimmäisestä radiokuunnelmasta ”Mutta ihmisen on pakko hengittää” 32 vuotta ja ensimmäisestä näytelmätekstistäkin ”Menneet vuodet” 30 vuotta.

”Aika kuluu tavattoman nopeasti, tai ainakin siltä tuntuu kun miettii menneitä.”

”Tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu todella hyvältä. Jollain tavalla on vapautunut olo. Se lähti vuonna 1999 kun kirjoitin kirjan ’Helsinki mun stadi’, siinä kuvien ja tekstin kautta kuvailen suhdettani kotikaupunkiini. Ehdotin kirjaa WSOY:lle ja kustantaja innostui. Siinä löysi jälleen uuden ilmaisemismuodon ja tekemisen väylän”, Jukka Pakkanen puhuu.

”Voi asian kuitenkin ilmaista niinkin, että on edelleen sanomisen pakko, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankin. Tai ainakin niin, että on halu kirjoittaa, ja sanomista kirjoittamiseen. Joskus sitä pohtii mistä kirjoittamisen aiheet tulevat. Ympäristö, yhteiskunta, elämä, aivan kaikki ympärillä antaa kimmokkeita.” 

”Sitten on vielä toinenkin syy, joka toisaalta velvoittaa kirjoittamiseen, mutta myös helpottaa kirjoittamista.”

Kolmivuotinen apuraha velvoittaa

”Olen saanut valtion kolmivuotisen kirjailija-apurahan. Se tuntuu hyvältä ja helpottaa tietysti taloudellisesti kirjoittamista. Minusta se myös velvoittaa kirjoittamaan. Onhan apurahan saanti merkki siitä, että kirjoittamistyötäni arvostetaan ja sitä halutaan tukea, se tarkoittaa myös, että minulta odotetaan uusia kirjoja, vaikkei mitään varsinaista velvoitetta olekaan”, Jukka Pakkanen puhuu.

Kaikki eivät saamiaan apurahoja tuolla lailla koe, perheellisenä miehenä Jukka Pakkanen elää omanlaista taiteilijaelämäänsä: ”Kyllä olut joskus maistuu, useimmiten kuitenkin aivan muu ja muut asiat. En voisi vain olla kirjailija, joka kirjoittaa silloin tällöin. Haluan kirjoittaa jatkuvasti. Se on tietysti selvää, ettei pelkkä halu riitä ja monta kertaa on vaikeata, inspiraatiot ja ideat ovat haussa. Mutta jos riittävästi tahtoo ja elämäntilanne on kunnossa, niin kyllä kirjoittaminen luonnistuu, kai sitä voisi kutsua jollain tapaa myös ammattitaidoksi. Tärkeintä on tietysti, että lukijat löytävät kirjat ja niiden ajatukset” 

Sinänsä Jukka Pekkanen ei halua asettaa mitään ”tuotantotulosvaatimuksia” apurahojen pitämiseksi ja saamiseksi. ”Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Se tietenkin olisi tärkeätä, että ihminen käyttäisi kykyjään, olipa hän sitten minkälaisessa työssä tai elämäntilanteessa tahansa.”

Suoruus tärkeintä

Jukka Pakkanen on ollut viimeiset vuodet ahkerana. Vähintään vuosi per kirja, muut kirjalliset työt lisäksi:

”Kirjoittaa täytyy silloin kun kirjoittaminen maittaa. Omat kirjani ovat tiivistettyjä ja pelkistettyjä. Italiateema on usein esillä, myös mies ja hänen ympäristönsä ovat usein kirjoituskohteina.” 

”Haluan kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti, avoimesti, ilman turhia korulauseita ja kiemuroita. Haluan esittää asiat, asettaa ihmiset, heidän tunteensa, ympäristönsä, kohtalonsa, kaiken avoimesti esille, ilman mitään turhaa selittelyä ja vatvontaa.”

”Läpinäkyvyys ja suoruus on minulle kaikkein tärkeintä. Haluan myös ymmärtää kirjojeni henkilöitä. Haluan esittää niin syyt, taustat kuin seuraamukset. Auttaa myös lukijoita tajuamaan. Tällä en tarkoita mitään valmiiksi pureksimista, vaan mahdollisuuksien avaamista.”

Tiiviisti kirjoittaminen vaikeata

Jukka Pakkanen on tehnyt varsin monipuolista kirjoittajan työtä. Mikä kirjoittaminen on hänelle kaikkein läheisintä?: ”Kyllä minä olen ennen kaikkea prosaisti. Yksi olennainen osa kirjoittamistani on tiivistäminen, viimeinenkin romaanini on noin 160-sivuinen. Haluan keskittyä aina kaikkein olennaisempaan.”

Jukka Pakkanen myöntää, että tiiviisti kirjoittaminen on äärettömän vaikeata: ”Laajemmin kirjoittaminen voisi olla helpompaa, se ei vain ole minun tehtäväni.”

”Minulta menee äärettömän paljon aikaa kirjatekstieni hiomiseen, kielioppi on vaikeata, ainaista kamppailua, ja olennaisimpaan keskittyvän ilmaisun löytäminen ei ole helppo tehtävä. Myös suomen kieli asettaa omat rajoituksensa; suomen kielessä on paljon pitkiä sanoja, kielemme ei ole myöskään yhtä soljuvaa kuin esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa, tällä tapaa kirjoittaminen on usein varsin työlästä.”

”Kyllä tämä on äärettömän usein kovaa painimista, mutta sitten kun kirja on valmis tulee myös tavattoman helpottunut ja hyvä olo. Eivätkä vuodet ole yhtään helpottaneet kirjoittamista. Kun yhdestä pulmasta pääsee eroon tulee uusi, tästä syntyy myös osa kirjoittamisen vaikeudesta ja viehätyksestä.” 

Suomalainen apuraha-järjestelmä toimiva

”Kyllä kirjailijan tehtävä on kirjoittaa, omien kykyjensä mukaan, tärkeintä on kuitenkin, että lukijat haluavat lukea.” 

Jukka Pekkanen ottaa itse puheeksi ja luokittelee itsensä ”pienilevikkeiseksi” kirjailijaksi:

”Aina on kirjoitettu. Jotkut ovat kirjoittaneet suuremmalle yleisölle, toiset vähän pienemmälle. Kirjoittaminen ja kirjallisuus muodostavat oman maailmansa ja kokonaisuutensa, joissa eri osaset ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta”, Jukka Pakkanen puhuu.

Suomalaista kirjallisuusapurahajärjestelmää Jukka Pakkanen kuvaa hyväksi: ”Ainahan voisi olla paremmin, mutta nykyinen järjestelmä on erittäin toimiva. Erilaisten apurahojen lisäksi on kirjastokorvausjärjestelmä. Näin taataan, että myös vähemmän myyvää kirjallisuutta on saatavilla. Myös kustantajien osuus on merkittävä, omaan kustantajaani Likeen olen erittäin tyytyväinen.”

”Myös suomalaisen kirjallisuuden taso tuntuu tänä päivänä aivan kohtuullisen hyvältä, uusia tekijöitä löytyy jatkuvasti. Tähänkin toki merkittävästi vaikuttaa nykyinen positiivinen ilmapiiri. Se on tietysti selvää, että oma kirjallisuus on jokaiselle maalle äärettömän tärkeätä. Kuka ei tätä perusasiaa ymmärrä, ei ymmärrä paljon muutakaan. Se tekee iloiseksi, että yhä useampi myöntää kirjallisuuden ja koko yhteiskunnan menestyksen yhteyden, kulttuuri, sen osana kirjallisuus on jokaisen yhteiskunnan perusta.”

Oma puutarha hoidettavana

Monissa teoksissaan Jukka Pakkanen hellii italiateemoja, vaikka useimmat teokset toki tapahtuvat Suomessa: ”Tein 1963 rahtilaivamatkan Italiaan. Seuraava matka maahan vei sitten lopullisesti mukanaan. Ihmiset, ilmapiirit, Italian erilaiset osat, värit, tunnelmat ja se, että italialaisuus kuluu ja näkyy viehättävät. Myös italialainen jalkapallo on sydäntä lähellä”, jalkapallon tv-kommentaattorinakin tunnettu Jukka Pakkanen puhuu.

Omaan elämäänsä mies sanoo olevansa tyytyväinen: Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä äärettömän hyvältä. ”Nykyisestä hyvästä olosta osaa nauttia. Kun Suomi oli pahimmassa lamassaan myös kustantajien suhtautuminen vähälevikkeeseen kirjallisuuteen muuttui; masennuin, ei syntynyt uutta, ja uuden luominen vaikeutui. Silloin Tommy Taberman sanoi minulle, että kaikilla meillä on täällä on oma pieni puutarhamme, jota meidän olisi hoidettava parhaamme mukaan. Puutarhanhoito jatkuu, uusi kirja on pitkällä, näin jatketaan”, Jukka Pakkanen kertoo.

Teksti Jarmo Boberg
Kuvat Kalevi Keski-Korhonen

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]