Helsingissä torstaina 24.1.2002

Työllisyyttä tehostamalla hyvinvointi omiin käsiin

Kun Suomea vaivannut suurtyöttömyys on kestänyt jo kymmenen vuotta, on sen kanssa opittu jotenkuten elämään.

Maan hallitus on tehnyt varsin onnistunutta talouspolitiikka, jonka osa-alueista jokaisessa on pärjätty millä tahansa vertailulla hyvin. Ruohojuuritasolla työvoimaviranomaiset ja koulutuslaitokset ovat jatkuvasti kehittäneet työtä vailla oleville ihmisille tarjottavia palveluja.

Katastrofaaliseen lähtötilanteeseen verrattuna työttömyyttä ja erityisesti työllisyyttä on hoidettu tyydyttävästi. Tähän toteamukseen on ymmärrettävästi monen kuitenkin vaikea yhtyä, niin eri tavoin työt ja varallisuus jakaantuvat nyky-Suomessa.

Tilastokeskuksen työttömyyttä, työllisyyttä ja yrittäjyyttä koskevat luvut vuosilta 2000 ja 2001 kertovat työllisyyden kokonaisuudessaan lisääntyneen. Ilon aiheita on kaksi. Ensiksi, palkansaajien lukumäärä on noussut 37 000 henkilöllä. Toiseksi, 15-24-vuotiaiden naisten työttömyys on alentunut yli neljällä prosentilla.

Kolme tilastoista ilmenevää asiaa vaatii vahvoja jatkotoimia. Nuorten miesten työttömyys on noussut, ja lähentelee jo 20 prosenttia. Työllisten määrä on kohonnut Etelä- ja Länsi-Suomessa, muualla tilanne on synkentynyt. Varsinkin Lapin kohdalla muutoksen voimakkuus järkyttää. Kolmanneksi, yrittäjyys on vähentynyt vaikka mukaan ei lasketa maatalousyrittäjiä.

Yrittäjyys on tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta ensi sijaisen tärkeää. Mitä vähemmän yrittäjiä, sitä huonommat mahdollisuudet saada vuosikymmenien saatossa suuryrityksiä. Tähän ei kaiken yrittäjyyden pidä missään nimessä kuitenkaan pyrkiä.

Nyt kun konsernit karsivat rönsyjään, on olemassa vaara monen tuotteen tai palvelun lopettamisesta tässä maassa. Yrittäjyyden tukemisella on mahdollista säilyttää vähemmän pääomille tuottoa tuovien toimintojen jatkuminen. Samalla hillittäisiin työttömyyttä. Yrittämisen esteet on viimeinkin purettava. Nykyhallinto on useista kokeiluista huolimatta epäonnistunut tältä osin tehtävissään.

Auringonlaskun aloja Suomessa on aina ollut ja on aina oleva. Tässä kehityksessä ei olisi pärjätty ilman lujaa pohjaa kaikille saatavissa olevassa koulutuksessa. Voi vain kuvitella, mihin kansantalous olisi ajautunut rajojen avautuessa kansainväliselle kilpailulle.

Koulutukseen on panostettava vieläkin tehtyä enemmän. Varsinkin 35-45-vuotiaiden osalta osaamisen päivittäminen on työllisyyden kannalta olennaista.

[sivun alkuun] [etusivulle]