Tiiliskivimäinen Leninin elämäkerta

Vain muutamia muita maailman historiaan vaikuttaneita henkilöitä on ihailtu tai vihattu yhtä paljon kuin Leniniä. Tähän mennessä totuuksia on ollut monenlaisia. Oxfordin yliopiston professori Robert Service kuului niiden ensimmäisten länsimaisten tutkijoiden joukkoon, jotka pääsivät ydinräjäytyksen kestäviin holveihin Venäjällä. Tuloksena syntyi tiiliskivimäinen, Arto Häilän suomentama, Lenin elämänkerta.

Leninin lapsuutta ja nuoruutta Service kuvaa tarkoin. Perheen jäsenten välisistä suhteista rakentuu kuva Lenin luonnetta muovanneista vaikutteista. Niistä voimakkain oli hänen veljensä teloitus. Se jätti nuoreen kapinalliseen jäljen, joka kulki mukana hänen koko elämänsä ajan.

Service kirjoittaa Leninin aikuisiän tapahtumista suurina linjoina. Ne painottuvat Leninin politiikkaan, vallankumoukseen sekä Leninin kannattajiin ja tukijoihin. Esimerkiksi varsin mielenkiintoinen matka Sveitsin Zürichista Tukholman ja Tornion kautta Pietariin jää kuvaukseltaan vaatimattomaksi. Lisäksi Servicen tiedot ovat ristiriidassa ruotsalaisen Herman Lindqvistin kirjan kanssa. Kun Lindqvist kertoo kirjoittamansa Ruotsin historian osassa Drömmar och verklighet, että Leninin rähjäisten vaatteiden tilalle ostettiin uudet tukholmalaisesta PUB:n tavaratalosta paikallisten kirjansitojien aloitteesta ja varoilla, niin Service panee tapahtuman Karl Radekin piikkiin.

Suomi ja Lenin kohtasivat monissa historiallisissa käänteissä. Jos niitä etsii tästä Lenin elämänkerrasta, joutuu pettymään. Service toki mainitsee Leninin majailun Sörnäisten rantatiellä sijainneessa asunnossa. Tämänkin ilmeisesti syystä, että kortteeria hallitsi Helsingin poliisipäällikkö, eli sen tahon edustaja, joka etsi maan alla piileskelevää vallankumouksellista. Muuten kirjassa ohjataan alaviitteellä lukemaan teosta ”Lenin ja Suomi”.

Professorina Robert Service pitäytyy varsinaisessa tekstissään erinomaisen tyylikkäästi kerrotuissa tietolähteissä. Aika ajoin hän kokoaa tiedossa olevat asiat yhteen. Näin kirjan pirstaleisuus jäsentyy hienoksi poliittiseksi linjaksi, Leninin näköisiksi teoiksi. Agitaatiolla, provokaatiolla, propagandalla ja sentralismilla pidettiin vallankumous hengissä. Kaikki nämä keinot ovat edelleen politiikan arsenaalissa, mutta ne eivät riittäneet Leninille. Hänen määräyksensä joukkomurhista ovat tulleet arkistoista esiin. Tästäkin huolimatta Service arvioi Lenin toimintaa omien mielipiteiden kautta vain johdannossa ja jälkisanoissa.

Kirjan jälkisanat Leninin tuonpuoleisesta elämästä paljastavat kuinka valheellinen koko Neuvostoliiton aikainen käsitys Leninistä oli. Harhaanjohdetuksi joutui jopa Mihail Gorbatšov. Hän vaati palaamista ihanteidensa mukaiseen leniniläiseen politiikkaan vain muutama vuosi ennen romahdusta. Siinä missä Lenin tiesi, että tiukassa kommunistisessa järjestelmässä yhdenkin seinän, katon tai oven purkaminen saattoi johtaa koko rakennelman luhistumiseen, niin Gorbatšov lakkautti kommunistisen puolueen poliittisen monopolin, hajautti hallinnon, lievensi sensuuria ja salli uskonnollisen ja kansallisen itseilmaisun. Josef Stalinin tekoihin Service ei juurikaan puutu. Kuitenkin esille kirjassa esille tulevat edellyttävät myös Stalinin oppien ja motiivien uudelleen arviointia.

Neuvostoliittolainen runoilija Majakovski kirjoitti: Lenin eli, Lenin elää, Lenin on elävä. Servicen kirjan johdosta vain ensimmäinen lause pitää enää paikkansa. Omalla maallaan kanonisoitu, vähintäänkin pyhimykseksi julistettu Lenin on viimeistään nyt pudotettu maanpinnalla. Tämän ansiosta asetan Robert Servicen kirjan omaan hyllyyni Paasikiven muistelmien ja Heikki Ylikankaan teosten rinnalle.

Arto Suninen

Lukulamppu-palstalla arvioidaan ajankohtaista kirjallisuutta. Tarkastelun kohteeksi tulevat muun muassa Nokian historia ja Eero Erkko –kirja.

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]