Kirjastomäärärahoja olisi lisättävä

Eino Leinon palkinnon saanut runoilija Markku Into tekee päivätyötään musiikkikirjastossa. ”Useiden pienten kuntien kirjastomäärärahat ovat vähenneet, niillä on monasti vaikeata. Runokirjat jäävät ensimmäisenä hankkimatta. Kirjastomäärärahoja olisi lisättävä.”
Kirjastojen merkitystä Markku Innon mielestä ei koskaan korosteta liikaa.

Markku Innolla ei ole mitään sitä vastaan että maan kirjastoista saa niin kirjoja, musiikkia kuin mahdollisuuksia tietokoneen käyttämiseen ja monia muitakin palveluja. ”Pitäisi vain olla määrärahoja, nykyinen tilanne huolestuttaa. Nyt tietotekniikkaa on runnottu kirjastoihin niin kovalla voimalla että perinteisempi kirjastoiminta voi jäädä jalkoihin. Toivottavasti ei”, Markku Into puhuu.

Ei rahan vuoksi

Markku Innolla on selkeä periaate kirjailijan työssään: ”En tee mitään pelkästään rahasta, haluan pitää tekemästäni. Runojen kirjoittaminen ja käännösten tekeminen on ollut juuri siksi äärettömän mielekästä koska olen saanut tehdä mitä haluan ja minkä olen kokenut itselleni tärkeäksi. Minulle kirjoittaminen ei ole mitään itsestään selvää eikä pinnallista, siihen pitää keskittyä ja syventyä. Sen pitää olla myös omien arvostusten ja odotusten mukaista.”

Työn Turun kaupungin musiikkikirjastossa Markku Into aloitti 1979: ”Kun Åbo Akademi aloitti kirjastonhoitajatutkinnot lähdin opiskelemaan. Ei työ ole tuntunut millään tavalla vastenmieliseltä, päin vastoin, vaikka rahanhankkimisestahan tässä on kysymys, niin taitaa hyvin usein olla työnteossa. Hyvin olen kuitenkin viihtynyt.”

Nyt 30 000 markan Eino Leinon palkinnon ja uuden kirjan myötä Markku Into harkitsee päätoimiseksi runoilijaksi heittäytymistä, onhan kirjastonhoitajankin työuraa takana yli 20 vuotta: ”Kirjoittamiseen tekisi mieli keskittyä. Sehän on selvää että vakituinen päivätyö vie suunnattomasti tarmoa. Millään ei kerkiä tehdä kaikkea haluamaansa eikä ainakaan niin syvällisesti kuin haluaisi.”

Ansiokkaasta urasta

Eino Leinon palkinnon on vuosien kuluessa Eino Leinon Seuran antamana saanut suuri joukko ansiokkaita runoilijoita. Vuosien kuluessa on palkittu melkein kaikki aikansa merkittävät runoilijat Paavo Haavikosta Elvi Juvoseen.

Markku Innolle palkinto annettiin Innon monella tavalla ansiokkaasta urasta, jossa yhdistyvät suomalaisen runouden ja amerikkalaisen best-runouden parhaimmat puolet, myös amerikkalaisen uuden lyriikan käännökset saivat Eino Leinon Seuralta kiitosta.

 Markku Intoa hämmentää vieläkin saamansa kunnia, onhan Eino Leinon palkinto yksi arvostetuimmista: ”Tuntuu hyvältä. Olen tehnyt sitä minkä olen kokenut tärkeäksi ja niin hyvin kuin olen osannut. Tietysti olen iloinen kun muutkin ovat huomanneet kuinka tosissani olen ollut ja kuinka koko sydämeni on ollut mukana. En halua tehdä mitään puolinaisesti, se ei sovi minulle.”

 En jaksa lukea proosaa

Markku Innon mukaan suomalainen runous on melko hyvässä kunnossa: ”Meillä on paljon nuoria kirjoittajia joilla on omaa sanottavaa.” Juuri nuorten runoilijoitten runous tekee Markku Innon iloiseksi: ”Runouden monialaisuus ja laajuus on tärkeintä. Runouteen pitää mahtua varsin erilaista, eri ikäiset runoilijat rikastuttavat koko runouden kenttää. Tällä tapaa suomalaisella runoudella näyttää olevan edessä valoinen tulevaisuus.”

Kun kysyn koko kirjallisuuden tilasta Markku Into myöntää suoraan: ”En jaksa lukea suomalaista tai suomeksi käännettyä proosaa, se tuntuu pitkästyttävältä ja melko tavalla paikalleen pysähtyneeltä. Ystäväni Reijo Mäen rikosdekkarit taitavat olla ainoita taattuja proosalukukokemuksia vuosittain. Toisaalta, kysymys on myös ajankäytöstä. Täytyy keskittyä niihin asioihin joista saa jotakin irti ja jotka antavat jotain, proosakirjallisuus ei anna paljoakaan”, Markku Into sanoo.

Runokirja unohtuu

Työssään musiikkikirjastossa Markku Into on saanut seurata kirjastomaailman rajua kehitystä: ”Tänä päivänä ihmisillä on paljon enemmän valittavaa kuin aiemmin, myös kirjastotoiminta on laajentunut aivan uusille alueille.” Markku Innon mielestä kirjastotoiminnan muutoksessa ei sinällään ole mitään pahaa, kaikki riippuu kuitenkin rahasta.

”Olen kuullut ettei monissa pienissä kunnissa ole varaa kirjahankintoihin, yksi kaksi Päätaloa, siinä kaikki. Uuteen tekniikkaan on sijoitettu rahaa jopa vaarantaen peruskirjastotoimintaa, joka ei ole hyvä kehitys.”

Markku Innon mukaan suurissa kaupungeissa niin kuin esimerkiksi Turussa määrärahojen leikkaukset eivät näy yhtä kipeästi kuin pienissä kunnissa: ”Jos on tiukkaa niin pienen kunnan taloutta on helppo paikata kirjastomäärärahoista nipistämällä, näin on myös tapahtunut.” Eikä Markku Innolla ole epäilystä minkälaiset kirjat jätetään ensimmäiseksi ostamatta: ”Runokirjat ovat tällaisessa tilanteessa heikoilla. Liian paljon toimitaan suurten massojen ehdoilla.”

Kirjastoille korvamerkittyä rahaa

Markku Into saa joka päivä huomata kuinka tärkeä paikka musiikkikirjasto on, lainattiinpa sitten cd:tä, videoelokuvia, aivan mitä tahansa, sama tietysti pätee koko kirjastotoimintaan: ”Kirjastot pystyvät tarjoamaan luonnollisen väylän erilaisille lainauspalveluille, myös atk soveltuu osaksi kirjastotoimintaa. Maksuttomat palvelut tarjoavat lainaus- ja käyttömahdollisuuden kaikille joka on äärettömän tärkeätä.” Kun näin on olisi Markku Innon mielestä myös tärkeätä että kirjastojen edellytykset antaa monipuolisia palveluja taattaisiin.

”Ilman rahaa ei mitään voida tarjota. Tänä päivänä resurssien puute on keskeinen murhe”, Markku Into puhuu.

”Kirjastojen rahatilanne alkoi heiketä kun kunnat saivat päättää itse rahojen jaosta eri kulttuurisektoreille. Mielestäni kirjastotoiminnan olisi saatava korvamerkittyä rahaa, tällä tapaa vanhaan olisi palattava. Nykyjärjestelmä ei toimi lähimainkaan kaikkialla, ikävä kyllä, se on todella vakava ongelma.”

Vaihtoehdot paitsiossa

Runoilija Markku Innon mielestä samaa asiaa voi lähestyä varsin monelta näkökannalta, kaikki riippuu suhtautumistavasta: ”Jotkut ovat kritisoineet esimerkiksi Helsingin Sanomia. Jokaisesta tanssijuhlasta tehdään laajat kritiikit, monet kirjat jätetään arvioimatta vaikka kysymys saattaa olla kirjailijan monen vuoden työstä, eikä Hesari ole yksin.” 

”Hyvätkin kirjoittajat ovat jääneet ilman mitään palkintoja tai tukirahoja. Tämäkin puoli on olemassa, sitä ei kannata kätkeä vaikka enemmän onkin myönteistä kerrottavaa. Kirjallisuus on omalla tavallaan paitsiossa, varsinkin kun puhutaan runoudesta ja vaihtoehtokirjallisuudesta. Myös pienkustantamoilla on taloudellisesti tiukkaa, tämäkin on merkittävä ongelma. Kirjallisuudessa toteutuu yleinen suuntaus, suuret joukot ratkaisevat liiankin kanssa. Olisi tärkeätä että kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri säilyisi. Ei ole kenenkään etu jos kaikki tapahtuu suuria ryhmiä ajatellen.”

Eino Leinon palkinnon lisäksi vuoden 2001 kevät on Markku Innolle muutenkin merkittävää aikaa, uusi teos Raivoava takakirves ilmestyy lähiaikoina, uusia töitä muun muassa käännöksiä on tekeillä ja ensi vuonna julkaistaan jälleen uutta Markku Intoa. Kirjailijan tyytyväisyyden ymmärtää. ”Kirjoittaminen tuntuu todella hyvältä, tästä on hyvä jatkaa.”

Teksti Jarmo Boberg
Kuva Matti Kivekäs 

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]