”Herra Tyytymätön”

”Kuten otsikosta huomaamme, on juttumme lainausmerkeissä. se on siis lainatavaraa, mutta hyvää sellaista. Allekirjoittaneen mielestä niin hyvää, että siitä on syytä mainita kirjatyöläistenkin julkaisussa. Huomasimme yllämainitulla otsikolla varustetun jutun ”Kuuloviesti”-nimisessä huonokuuloisten lehdessä ja päätimme lainata siitä enemmänkin.” Herra Tyytymättömästä kirjoittaa nimimerkki V-o V-n., eli turkulainen Veikko Virtanen Kirjatyön vuoden 1951 maaliskuun numerossa. Koska aiheella on varmasti paljon vertailupohjaa myös tähän päivään Kirjatyö julkaisee jutun uudelleen, 50 vuoden tauon jälkeen.

Juttu alkaa näin: ”Satutteko tuntemaan hänet, tuon herra (tai rouva tai neiti) Tyytymättömän? Hän on kyllä jokseenkin jokaisessa yhdistyksessä mitä Suomessa on, vaikka niitä yhdistyksiä on tuhatmäärin. Mutta tuhatmäärin on myös näitä tyytymättömiä.”

Eikö olekin laittamattomasti sanottu, sillä näitä Tyytymättömiä on varmaan kaikissa yhdistyksissä. Mutta mennään eteenpäin ja kierretään juttua vähän enemmän meitä kirjatyöläisiä koskevaksi.

Tämä herra Tyytymätön (tai rouva tai neiti) esiintyy tavallisesti kokouksissa tai illanvietoissa ja arvostelee ja moittii toimintaa ja toimihenkilöitä. Tämä tai nämä tyytymättömät löytyvät myöskin meidän kirjatyöläisten yhdistyksistä. Hänen (tai heidän) mielestään illanvieton ohjelma ei ollut kelvollinen, puhe oli mitätön, laulu kehnoa, soitto ei ollut mistään kotoisin jne. Tämä Tyytymätön ihmettelee, miksi ei ole hommattu parempaa ohjelmaa, jotakin mielenkiintoista ja huvittavaa.

Vuosikokouksissa tämä Tyytymätön moittii johtokuntaa, joka ei ole saanut aikaan yhtään mitään. Miksi ei johtokunta ole toimeenpannut retkiä, arpajaisia, rahankeräystä tai jotakin muuta sellaista, josta olisi saatu rahaa. Niin - ja miksei johtokunta ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään, on vain ollut ja levännyt laakereilla. Tyytymättömällä on siis paljon moittimista ja arvostelemista.

Ja johtokunta istuu posket punaisina, katse maahan luotuna ja haluten hävetä itsensä maan alle tai ainakin pöydän alle ja tuntee syvästi omankehnoutensa. Niinpä niin - miksei?

Mutta tämä Tyytymätön ei kyllä itse tule johtokuntaan, jaostoihin eikä muuhun toimintaan mukaan. Ei hän suorita ohjelmaa illanvietoissa, vaikka hänellä tukaties olisi siihen kykyäkin. Ei - hänellä ei ole aikaa seilaiseen joutavaan puuhailuun. Hänhän on yhdistyksen jäsen, joka on maksanut jäsenmaksunsa mikäli on senkään tehnyt, eikä hänelle kuulu muita velvollisuuksia. Hänellä on oikeus ilmaista tyytymättömyytensä ja arvostella.

Niinpä niin, kyllä vain tämä Tyytymätön sen osaakin tehdä. Hänellä on leuat juurikuin sitä varten luotu.

Jos satutte tuntemaan tuon Tyytymättömän niin kysykää häneltä: Eikö sentään ole oikeastaan mukavaa, että on olemassa sellaisiakin vähän hassuja ihmisiä, jotka eivät arvostele ja moiti, vaan jotka yrittävät tosiaankin voimiensa ja kykyjensä mukaan puuhata yhdistyksissä. Voimiaan, aikaansa ja usein omia varojaankin kuluttaen he toimittavat meille muille kaikki valmiiksi. Me sen kuin vain tulemme illanviettoon - siellä on ohjelma valmiina. Tulemme kokoukseen - sielläkin ovat asiat valmiina, tilit, tilinpäätökset, vuosikertomukset, taloussuunnitelmat, toiminta-ohjelmat, juostu virastoissa ja tehty kaikki viralliset ilmoitukset, hankittu välineet jne. Kysykää häneltä, eikö ole mukavaa, että on tällaisia ihmisiä, jotka tuon kaiken tekevät liman palkkaa ja palkkioita, saamatta muuta kuin arvostelua osakseen.

Juu - tätä kaikkea voitte kysyä häneltä ja ehkäpä voisitte vielä lisätä, että aina nurise, vaan ole edes kerrankin tyytyväinen - jos nimittäin tunnette tämän Tyytymättömän.

Mutta me muut, jotka emme kuulu johtokuntaan emmekä ota osaa muuhunkaan toimintaan yhdistyksen hyväksi, emmekä ole myöskään, kuten tämä Tyytymätön, mekin voisimme oikeastaan kaivella hieman omaatuntoamme ja mietiskellä, olemmeko itse tehneet

parhaamme yhdistyksen hyväksi. Kenties mekin nyt alkaneena vuonna voisimme jollain tavoin kantaa kortemme kekoon? Eli emme muuta voi, niin emme ainakaan ole kuin tuo monesti mainittu Tyytymätön.

Uskomme, että edellä kerrottu tarina kolkuttaa monenkin omaatuntoa ja siksi ei ole aihetta tehdä pitempiä kommentaareja vaan sanoa, kuten äskeisen kinauksenkin alkuperäinen kirjoittaja: ”Ajatellaanpa asiaa”.

V-o V-n

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]