Maikkari

Luin lehdestä, että maikkari ja tiekkari ovat huonoa kieltä. Maikkari on mainostelevisio. Sen nimi on vaihdellut vuosien varrella. Yhteen aikaan se oli Mainos Televisio Oy ja niin pitkästä nimestä tuli tietenkin kansankielinen lyhenne maikkari. Tiekkari on Tiedonantaja. Sen hellittelynimen peruste on sama kuin Maikkarinkin. Lyhyemmästä virsi kaunis.

Maikkari ja Tiekkari puuhaavat puuhiaan yhteiskuntamme vastalaidoilla. Edellinen perustettiin olemaan niin hyvä mainospaikka kuin mahdollista kapitalistisen markkinatalouden tuottamille tavaroille vauvanvaipoista ryppyvoiteisiin. Jälkimmäisen lähetystehtävä puolestaan on osoittaa kapitalistisen markkinatalouden harjoittama köyhien riisto ja viitoittaa kommunismin opein tietä yhteiseen onneen. Maikkari mainostaa ryppyvoidetta, Tiekkari tiedottaa, että ryppyvoiteita ostavat köyhien selkänahasta rahansa repineet rikkaiden muijat. Jos asian ilmaisisi hieman kärjistäen.

Niin kaukana kuin toisistaan ovatkin, yksi on  yhteistä. Ne ovat kumpikin liiketaloudellisia ihmeitä. Tiedonantajan olisi pitänyt kuukahtaa köyhyyteen ja rahapulaan jo vuosia sitten. Lehden  tekeminen on kallista, eikä Tiekkarilla ole koskaan ollut ilmoitusmyynnin rahasampoa käytössään Tilausmaksut menevät paperiin - jos riittävätkään. Kuitenkin se ilmestyy edelleen prameimmista päivistään toki kuihtuneena, mutta sittenkin. Ihmettelemme kunnioittavasti.

Maikkari on päinvastainen ihme. Yhtiö hallitsi vuosikymmenet televisiomainonnan pelikenttää. Oikein hyvinä aikoina mainosminuutteja ei tarvinnut edes myydä. Ne jaettiin halukkailla. Kysyntä ylitti tarjonnan. Olot ovat hieman muuttuneet, mutta valta-asema on edelleen vankka. ”Olen aina sanonut, että se on liikkeenjohdollinen ihme, että joku saa MTV:n asemassa olevan firman tekemään niin huonoa tulosta vuodesta toiseen”. Lausuma on sitaateissa, koska se ei ole omani. Sen lausui menneiltä vuosilta käsipäivätuttavaksi kehittynyt viestintävaikuttaja ja talousmies. Tapasimme sattumalta juuri ennen Maikkarin tuoreimpien suru-uutisten leviämistä. Mitäpäs minä täydentelemään Maikkarin ihmeen määritelmää.

Kuten kapitalisti aina - senhän Tiekkari opettaa - Maikkari sälyttää ongelmiensa henkilökunnan harteille. Ulkoistetaan eli myydään muille kaikki mahdollinen ja annetaan lopputili 150 työntekijälle. Yhtiön tiedotteiden mukaan syitä oli kaksi. Mainosminuutteja ei oltu myyty tarpeeksi ja radiorahaston kautta Yleisradiolle on maksettava noin 250 miljoonaa markkaa toimilupamaksu. Kuorrutuksena johto lateli vastaavanlasista yhteyksistä tuttua höpinää, että voimavaroja kohdennetaan ynnä muuta. Portista ulos 150 työntekijää mutta ei yhtään johtajaa.

Maikkarilla on ollut tietäviä johtajia. Siis omasta mielestään ja omia temppuja tekemään. Omat uutiset oli saatava sananvapauden nimissä, mutta niitä tarvittiin lisäksi yhtiön maineen eli imagon pönkittämiseen ja mainonnan kehyksiksi. Näin sanoivat johtajat kun asiasta kinattiin. Organisaatio luotiin sen mukaan aikamoisen laajaksi. Yhtiön johtajat eivät varoitelleet, että nämä pestit ovat hieman epävarmoja. Ellei kauppa käy, tulee kenkää.

Maikkarin pitkäaikainen toimitusjohtaja Eero Pilkama siirtyi viime vuonna Alma Mediassa jonkinlaiseen johdon kehitys- tai maailmanmenon seurailutehtävään. Konsernijohdon kannattaa pitää miestä silmällä, toimitusjohtamisen jäljet pelottavat. Toistasataa lopputiliä.

Tauno Äijälän nykyisen johtajuuden laatua en muista. Ohjelmajohtajana hän kuitenkin oli keskeisenä ja näkyvänä luomassa kaikkea sitä, mitä nyt puretaan. Jatkanee tehtävissään työntekijöistä autioituvassa yhtiössä kunnes pääsee eläkkeelle.

Maikkarin johtajien mielestä toimilupamaksu on kaiken pahan juuri. Tuntuu  kuin se tulisi johtajistolle kerran vuodessa yllätyksenä eikä olisi ollut tiedossa kymmeniä vuosia. Tuotantokustannus mikä tuotantokustannus. Jos Maikkarin johtaja olisi päässyt Gutzeitille töihin, hän varmaan olisi vaatinut ilmaiset pöllit paperintekoon. Tai lehtitalossa paperit lahjaksi. Liike-elämän puolella jos missään on ennustajia joka lähtöön. Yrityksiltä kysytään tämän tästä, miltä tulevaisuus näyttää ja siinä sivussa, aiotaanko mainostaa ja missä. Tietoja julkaistaan jopa sanomalehdissä. Maikkarin johtajille, televisiomainonnan muutos ylös- tai alaspäin, on ollut aina yllätys. Ja korvaavat toimenpiteet äkkinäisiä ja summittaisia. Yhtiön onneksi henkilökunnan hanttiinpanolla niistä älyttömimpiä pystyttiin karsimaan.

Maikkarin johto väittää tekevänsä kaiken taloudellisessa pakkoraossa. Kyllä niinkin, mutta tavoitteena sotkussa on myös bonus. Vakinaisen väen tilalle saadaan satunnaisia ja siksi nöyriä tekijöitä. Pienellä ohjelmayhtiöllä on meikäläisissä oloissa säännönmukaisesti viimeiset piipussa kun se Maikkarinkin kanssa neuvottelee ohjelmien tuottamisesta. Köyhä on nöyrä, tietää Maikkari. Köyhä ei haikaile laatutuotantoja, vaan suostuu täyttämään ohjelma-aikaa. Pikkufirmat eivät kiukuttele sponsoreiden kanssa. Se sopii Maikarin johdolle. On nimittäin niin, että kun sponsorin tahto toteutuu, markka maikkarin kassaan kilahtaa joko suoraan tai välillisesti. Ulkoistamisen jälkeen ohjelmajohtajalla ei enää ole riesanaan oman talon vikuroivia journalisteja. Heillä on kiusallinen tapa puhua laatujournalismista.

On minulla mielipide Yleisradiostakin. Siellä irtisanomisia perustellaan toisilla syillä kuin Maikkarissa. Yhteinen yhtiömme toimii kuin kapitalisti konsanaan. Aihe ei käsistä katoa, joten siirrän sen seuraavaan kertaan. Pidän Arne Wessbergiä esikuntineen jännityksessä. Täältä pesee kun aika on kypsä.

Antero Laine
Kirjoittaja on Suomen Sanomalehtimiesten Liiton entinen puheenjohtaja.

[sivun alkuun] [etusivulle]