Syksyn ratkaisut tuoneet työntekijöille vain huonoja uutisia
Alprint Raholassa työehtoja heikennettiin rajusti

Maanantai 19. päivä marraskuuta oli eteläisessä Suomessa heleä, uskomattoman kirkas. Tampereen Raholassa oli kuitenkin synkkää. Silloin astuivat voimaan työsuhteiden heikennykset. Moneen tilinauhaan on tulossa jopa tuhannen markan pudotus edelliseen kuukausiansioon nähden.

Alprintin lippu heilui jotenkin väkinäisesti. Väki talon sisällä ei ollut juhlatuulella. Ihmiset olivat haluttomia puhumaan. Sattumalta yrityksen linjajohtajat tapasivat  juuri silloin, mutta jos heillä olisi ollutkin kertoa jotain positiivista iltapäivän yt-neuvottelukunnalle, ei sanoma olisi hevin mennyt läpi. Syksyn neuvottelut ovat tuoneet  työntekijöille vain huonoja uutisia.

Työntekijöiden mielestä Alprintin lippu löhöää ja nousee korkeintaan lounaisriipuntaan.

Loppukesästä tuli ilmoitus, että väkeä joudutaan vähentämään ja että taloon jäävien työehtoja heikennetään. Työnantaja sanoi samalla irti talokohtaisen sopimuksen, joka yötyön osalta koski lähes puolta talon silloisesta työntekijäjoukosta. Myös ”kirjapalkkalaisten” kohdalle vaadittiin muutoksia vallinneisiin olosuhteisiin. Suurelta osalta vaadittiin elpymistaukojen vähentämistä.

Vielä maanantaina 19. päivänä marraskuuta tilanne oli sekava. Suurin osa työväestä ei tiennyt, minkälainen tuleva tilinauha olisi tai minkälaisia taukoja seuraavana päivänä pidettäisiin. Varmaa oli vain se, että työtovereita on entistä vähemmän, mutta työtä vähintäänkin yhtä paljon kuin eilen.

Irtisanottuja on 31, lisäksi ainakin 13 on hypännyt talosta kuin ne kuuluisat rotat laivasta.

Ikäviä sanoja

Painajamme Niilo Niilonpoika haluaa esiintyä nimettömänä ja kuvattomana. Ei, hän ei pelkää, hän on työtovereilleen, luottamusmiehille ja työnantajalle sanonut omat mielipiteensä. Hän on ammattimies huipulta ja kehtaa milloin tahansa näyttää työnsä jäljen. Häntä nolottaa näyttää naamansa, koska hän tuntee olevansa huijattu, narutettu, kusetettu.

Tausta on aika monimutkainen. Tamperelainen Aamulehti muuttui pohjoismaiseksi Alma Mediaksi kamppailussa helsinkiläistä perheyritys Sanomaa vastaan, joka taas Sanoma muuttui ensin valtakunnalliseksi ja sittemmin monikansalliseksi julkaisujätiksi. Alma Mediaksi ryhtyvä jätti osti pieniä ja suuria yrityksiä, ja sekin on tätä nykyä iso ja kansainvälinen.

Paisuntavaiheeseen liittyi yhtenä osana myös järjestelyjä Alprintissä. Porin ja pääkaupunkiseudun Vantaan Alprintit sulautettiin Tampereen Raholaan.

Siitä on noin puolitoista vuotta. Vantaalla ja Porissa menetettiin kymmeniä työpaikkoja, mutta Tampereen Rahola, entinen arpatehdas, paisui. Se oli tulevaisuuden työpaja.

Missä johdon vastuu?

Ja tästä lähtien tässä jutussa on vain työntekijöiden tulkintaa.

Tampereen Raholaan haluttiin parasta työvoimaa Vantaalta ja Porista. Siviilitalon yötöistä neuvoteltiin paikallinen sopimus. Pääluottamusmies Tuula Kallion mielestä työntekijäpuolen asema oli tavallaan vahva. Työaikajärjestelmä lainattiin paperiteollisuudesta ja tunnille määriteltiin sopiva hinta.

”Jo yhdistämisen alkuvaiheissa huomasimme, ettei kaikki suju hyvin.” Esimerkiksi kaikki koneet tuotiin tänne lähes yhtä aikaa eikä niitä saatu toimimaan työnantajan kuvittelemassa ajassa. Ja kun työt myöhästyvät, siitä seuraa paha kierre.”

Tuula Kallio jatkaa: ”Mielestäni nyt tehtyihin toimiin ei ole ulkoisia syitä. Yritysjohto ei kuitenkaan ole myöntänyt virheitään, ja nyt pannaan työntekijät maksajiksi.”

”Markkinataloudessa ei taida olla moraalia. Peräisin silti johdolta moraalista vastuuta, kun ihmisiä on selvästi petetty heikentämällä työehtoja ja väkeä vähentämällä.”

Väen vähentäminen on tapahtunut näin: neljä työntekijää ja neljä toimihenkilö on sanottu irti, joista kaksi siirtyy eläkeputkeen, kahdeksalla työntekijällä työsopimus on muutettu määräaikaiseksi, 15 on siirretty eläkeputkeen. Kaikkiaan nämä toimet koskevat siis 31 ihmistä.

Noin kolme kuukautta kestäneet yt-neuvottelut pääluottamusmies koki osittain saneluksi. Vain eräitä kohtia onnistui työntekijäpuoli hiukan pehmentämään.

Hyvän työn palkka

Nimetön painajamme N.N. sanoo, että ainakaan hänen koneensa miehet eivät olisi halunneet hyväksyä  uutta sopimusta. ”Meitä on kusetettu. Tämä on aikaisemmin ollut hyvä talo, mutta nyt ei todellakaan tunnu kauhean hyvältä.”

”Vain rankimman työn tekijöiltä vietiin lisät tai puolet niistä pois. Jos toimenpide olisi koskenut kaikkia, myös johtoa, voisi tilanteen ehkä niellä helpommin.”

Hän ei ole tehnyt tarkkoja laskelmia, mutta arvelee tilipussinsa bruton alenevan noin 15 000 markkaa vuodessa.

”Ja me teemme parasta mahdollista työtä! Huomattava osa meistä on jatkuvasti parantanut ammattitaitoaan.”

Hukkareissu Vantaalta?

CTP-tulostuksessa kone reistailee eikä painopinnanvalmistaja Pirjo Forssell ole lempeällä tuulella. Ylipäänsäkin hän tekisi mieluiten työtä käsillään. Automaattilinjalla on hänen mukaansa kovin usein jotain häikkää, ja sitten harmittaa kun painolevyt eivät tule niin hyviä kuin pitäisi. ”Mutta yhtään huonoa levyä täältä ei lähde eteenpäin.”

Pirjo Forssell on niitä, jotka tulivat tänne Vantaalta puolitoista vuotta sitten. ”Tultiin tekemään juuri tätä työvuorojärjestelmää, ja nyt viedään pois sen etuja.”

Palkka pienenee seuraavassa tilissä; juuri tänään astui uusi sopimus siltä osin voimaan.

Pirjo sanoo, että harmistus ja palkan aleneminen kiusaavat yhtä paljon. Hän tulee ansaitsemaan 160 markkaa per yö vähemmän kuin tähän mennessä.

Tämän hetken ilmapiirissä ei hänestä ole kehumista. Ensin yhdistymisvaihe tuotti asenteellisia ongelmia, sitten tuli tämä pettymyksen syksy. ”Itse katson kyllä päässeeni aika hyvin sisään, eikä tällä osastolla tunnu muutenkaan se, että ihmisiä on eri paikkakunnilta. Hänellä ei liioin le varsin ikävä Vantaalle, sillä hän asuu Tampereella paremmassa miljöössä. Mutta silti. ”Kyllä motivaatio on alentunut.”

Hänen työosastoltaan kaksi lähti eläkeputkeen, yksi on palannut Poriin. ”Toiselta puolelta on varmaan tulossa täydennystä. Meille ei ole kerrottu mitään.”

”Kun ei tiedä mitään”

Käytävällä raahaa kuormaa sitomotyöntekijä Jukka Nylund. Ohimennessään hän huikkaa, että hänen haastattelussaan olisi vain kaksi sanaa. ”Siitä tulisi negatiivinen juttu, niin kuin kyllä pitäisikin”. Hän sanoo vielä: ”Toiset pannaan lähtemään, toiset painaa ylitöitä.”

Talossa on huomattavan suuri sitomo. Tuula Sivenius on tikkarilla eli tikkauskoneessa, joka lyö liitinhakaset tällä kerralla mainosesitteeseen. Hän on ollut Arpatehtaalla (hän käyttää vielä sitä nimeä) yksitoista vuotta ja tuntee olonsa nyt epävarmaksi.

”Nämä ovat olleet raskaita kuukausia, hermoja repivää aikaa. Paha on, kun ei tiedä mitään.

Edellisessä ruljanssissa, fuusiossa, kukaan ei oikein tiennyt mihin joutuu. Kun olot sitten rauhoittuivat, alkoi uusi levottomuus. ”Ainakin minulla oli pelkoa: alkavatkohan laittaa pois vanhimpia.”

”Luottamus konserniin on heikentynyt kovasti. Täällä on yleisenä sellainen mieliala, että loppuu koko touhu. Tällaisessa tilanteessa huhut elävät! Minäkin heitin kerran yhden huulen, ja pian se kuulemma olikin pääluottamusmiehen esittämä tieto. Yhden Tuulan pila muuttui pääneuvottelijan tiedoksi. Epävarmuus ja huono tiedonkulku aiheuttavat tällaista.”

Hänen työosastollaan on niitä, jotka siirtyvät eläkeputkeen. ”He pääsevät sinne, eivät joudu”, Tuula Sivenius sanoo.

Entä asenne niihin, joilla ansiot alenevat? ”Vähän vaikea puhua niiden puolesta. Mehän tehdään samaa työtä pienemmällä palkalla, eivätkä ne meitä ajatelleet, kun meiltä otettiin elpymistauot pois.”

”Meiltä otetaan pois pari taukoa, koska työnantaja  katsoo, ettei koko työmme ole enää pakkotahtista. Mutta eihän koneelta pääse edes vessaan.”

Tuula Siveniuksen mukaan heikennyksiä on tapahtunut myös sen korvaamisessa, kun paikataan koneelta puuttuvaa työntekijää.

Mutta mistään asioista ei ole tarkkoja tietoja. ”Emme tiedä, minkälaiset tauot huomenna pidetään.”

Alan rankin heikennys?

Pääluottamusmies Tuula Kallio on ollut kovilla. Hänkään ei ole voinut täysin hyväksyä työnantajan toimia. Hän on kaikin voimin yrittänyt neuvotella, mutta vähäisin tuloksin. Talossa oli alkuvaiheessa myös lyhyt mielenosoitus. 

Hän arvelee, ettei graafisella alalla Suomessa ole toteutettu näin rajuja työsuhteen heikennyksiä. Nimen kirjoittaminen uuteen sopimukseen oli todella raskasta, mutta muuta todellista vaihtoehtoa ei hänen mukaansa ollut.

Ärtyneetkin työntekijät ovat kuitenkin ymmärtäneet pääluottamusmiehen yrittäneen kaikkensa. Kukaan muu ei asettunut ehdokkaaksi eikä ketään muuta esitetty sellaiseksi tänä syksynä. Näin Tuula Kalliolla käynnistyy neljäs kausi tehtävässä, joka tällaisina aikoina on äärimmäisen vaikea.

Teksti Olli Paunu
Kuvat Gadi Boustani

[sivun alkuun] [etusivulle]