Estoniasta tuli Euroopan Titanic

Estonia-onnettomuudesta on aikaa melkein 6 vuotta, meri otti omakseen 852 ihmistä. Estonian kansainvälistä ja suomalaista tutkintaa johtanut Kari Lehtola toteaa lakonisesti: ”Pääsen Estoniasta eroon vasta kuollessani, sitten on toisten vuoro. Suru ja tragedia on hirvittävä, surullista on sekin että jotkut tekevät Estonia onnettomuudella rahaa.”

”Estoniasta tuli Euroopan Titanic. Keskustelu ja arvuuttelu ei pääty koskaan”, Kari Lehtola sanoo varmana.

Kovettuuko ihminen kun työ on suuronnettomuuksia, omaisten hätää ja katastrofeja? Onhan Kari Lehtolan työpaikkana oikeusministeriön onnettomuuskeskuksen johtajan tehtävä, uusien hirveyksien rinnalla ja yllä kummittelee Estonia-laivan suuronnettomuus ja nyt hylkyyn tehtävät uudet sukellukset.

Kari Lehtolan suhtautuminen niin toimittajiin kuin muihinkin kyselijöihin on yksi vastaus; vastataan, ei mitään salattavaa, ystävällisesti ja suoraan. Enempää ei kai toinen ihminen voi toiselta ihmiseltä vaatia.

Kaikki tutkittu

Monet muistavat elävästi aamutelevision lähetyksen 28.9.1994. Karmeus oli alkanut jo yöllä, aamulla laskettiin satojen kuolleitten saldoa. Kari Lehtolan persoonallinen ilmestys otti haltuunsa tiedotuksen ja tv-ruudun, siitä lähti kysymysten vyöry, miksi ja minkä vuoksi kävi näin?

”Estonian kansainvälinen onnettomuustutkintalautakunta teki työtä kolme vuotta. Jotkut jo ihmettelivät aiotaanko asia unohtaa. Kysymys oli vain tavattoman monimutkaisesta asiasta. Monet kansainväliset meritutkijat- ja yritykset kartoittivat kaikki mahdolliset onnettomuussyyt.” 

”Heti alussa oli pakko jättää sivummalle kaikkein villeimmät huhut, mutta muun muassa räjähdysväitteet on tarkkaan tutkittu. Juuri siksi tutkintalautakunnan työ kesti niin kauan kun täytyi sulkea pois erilaisia onnettomuusmahdollisuuksia.”

”Tänäkin päivänä voin hyvillä mielin sanoa että kaikki mahdollinen on tutkittu, enkä usko että mitkään uudet sukellukset tuovat mitään uutta merkittävää todellista tietoa.” 

Se on kuitenkin Kari Lehtolan mielestä selvää, että amerikkalaissukeltajat löytävät omasta mielestään merkittävää: ”Vanha saapas riittää. Estonia-alukselle ei haluta antaa sille kuuluvaa rauhaa.”

Tanssisali kuolleille

Seurasin kun Kari Lehtola oli mukana Ajankohtaisen kakkosen lähetyksessä, jossa virolaiset ja ruotsalaiset omaiset väittivät, että muun muassa laivayhtiö olisi piilottanut Estonian kapteenin. Tallinnalaisten kaksoistanssijatyttöjen isä on taas rakentanut uuteen taloonsa tyttärilleen tanssisalin, jotta he voivat palata harrastuksensa pariin päästessään vapaaksi piilottajiltaan. Myös Ruotsista löytyy ihmisiä, jotka ovat täysin varmoja monitasoisesta salaliitosta.

Ohjelman aikana Kari Lehtolan ilmekään ei värähtänyt. Lehtolan mielestä on kuitenkin erittäin valitettavaa: ”Humpuukia ja kummallisia arvailuja esitetään varsin kevyin perustein, aivan kuin tutkintalautakunnan monivuotisella työllä ei olisi mitään arvoa. Monet ovat sitä mieltä että myös Estoniassa kuolleitten omaisten elämää olisi jo rauhoitettava. Nyt keskustelu pyörii yhä suuremmilla kierteillä. Hekään eivät saa rauhaa jotka haluaisivat, se on ikävää.”

”Ihmisten suru on ymmärrettävää, eikä läheisen kuolemaa ole helppo hyväksyä. Nyt kuitenkin tuntuu, että Estonia-onnettomuutta käsitellään monta kertaa varsin kyseenalaisilla motiiveilla, omaisten suru ja hätä on lähinnä kätevä keppihevonen”, johtaja Kari Lehtola puhuu.

Estoniasta ammatti

Viimeinen vaihe Estonia keskustelussa oli amerikkalaisen sukeltajamiljonäärin ilmoitus sukeltaa Estoniaan, koska aluksen pohjassa on reikä ja Estonia tutkimuksia on tehty puutteellisesti. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuka amerikkalaista miljonääriä rahoittaa, kuka hänet on kutsunut, mitä on takana, mihin tällä kaikella pyritään? Kari Lehtolalla on asiasta melko varma käsitys:

”Viimeiset vuodet Estonia-asiaa on pyörittänyt kaksi ruotsalaista konsulttia, joista toisen veli hukkui onnettomuudessa, hän tekee myös surutyötään. He ovat tehneet Estoniasta itselleen ammatin, ja ovat halukkaita pitämään Estonia keskustelua ja tutkintaa vauhdissa myös tulevaisuudessa, millä keinolla tahansa. Heidän näpeissään on myös melkoisen vankasti Estonian omaisjärjestöt, joten tältäkään saralta keskusteluun ei tule uudenlaisia avauksia.” ”Uskoisin että näiltä suunnilta löytyy myös yhteistyökuviot ja motivaatiot amerikkalaismiljonäärin sukellusseikkailuun.”

”Nämä ruotsalaiskonsultit ovat koko ajan väittäneet, että Estonian tutkiminen tehtiin puutteellisesti. He puhuvat monenlaisista salaliitoista. Jokaisen kumotun väitteen jälkeen esitetään uusi väite. Eikä keskustelulle näy minkäänlaista loppua. He ovat päättäneet että valmistunut Estonia-rapotti on kelvoton, ja piste. Siispä myös asian asiallinen käsittely on mahdotonta”, johtaja Kari Lehtola puhuu. 

”Se on todella valitettavaa, olen koska tahansa valmis puhumaan asiasta ja kuuntelemaan kaikkia näkökantoja. Niin asia ei kuitenkaan toimi että toinen osapuoli on päättänyt kannastaan jo etukäteen niin kuin tällä hetkellä on. Siltä pohjalta keskustelu jää päättömäksi ja tyhjäksi.”

”Kysymys on vakavasta asiasta, 852 kuolleesta, äärettömän vakavasta. Tuntuu pahalta kun Estonia keskustelulla näytetään pyrittävän kaikkeen muuhun kuin asian selvittämiseen.”

Turvallinen Suomi

Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Kari Lehtola sanoo aivan selkeästi ja hyvin tyytyväisenä: ”Kyllä Suomi on kaiken kaikkiaan turvallinen maa elää.” Viimeisin merkittävä suuronnettomuus Suomessa on ollut Maaningan vanhustenasuntolan palo viime vuoden joulukuussa, kuolleita oli viisi.

”Meidät kutsutaan paikalle kun onnettomuus on merkittävä joko vahinkomäärältään tai sillä on ennakkotapauksen luonnetta. Kysymys on myös ja ennen kaikkea onnettomuuksien ennaltaehkäisystä. Tutkimuksemme ja raporttimme pyrkivät uusien onnettomuuksien välttämiseen. Mikään ei ole koskaan valmista, siksi onnettomuuksia on tutkittava tarkkaan ja olemassa oleviin ongelmiin on puututtava mahdollisimman nopeasti jokaisella tasolla”, Kari Lehtola puhuu.

Lehtola ottaa esimerkiksi Valtion Rautatiet: ”Yrityksellä oli aikoinaan paljon vaikeuksia venäläisten kemikaalikuljetusten kanssa, sekä turvallisuudessa että rataverkossa. Nyt yritys on ottanut tarkasti huomioon ohjeemme ja turvallisuustilanne on parantunut huomattavasti. Kysymys on nimenomaan ja ennen kaikkea yhteisestä edusta, se on kaiken lähtökohtana ja tutkintatoimen keskeisin päämäärä.”

Meiltä - ei baarista

Johtaja Kari Lehtola naurahtaa kysyessäni onko hän tyytyväinen kohteluunsa suomalaisessa mediassa? ”Kyllä. Minua on kohdeltu aina asiallisesti. Joskus tapahtuu ylilyöntejä, se on kuitenkin elämää. Tärkeintä on kertoa asioista niin kuin tuntuu oikealta. Ei tiedotusvälineiden kanssa kannata pelata, siinä pelissä voi jäädä helposti häviölle, ja ainakin huijaamisyritykset huomataan. Kyllä avoimuus ja rehellisyys niin pitkälle kuin mahdollista on olennaista. Se ei tarkoita kuitenkaan yksityiselämän raportointia.”

Tämän jälkeen Kari Lehtolan paljastus ei ole enää mikään paljastus: ”Onnettomuustutkintakeskuksen tiedotusstrategia on selkeä; kun onnettomuus on tapahtunut siitä ja sen tutkinnasta on kerrottava avoimesti. Vaikka yksityiskohtiin ei voida mennäkään tärkeintä on kertoa se mikä voidaan. On parempi, että toimittajat saavat tiedot meiltä eikä kylän baarista”, Kari Lehtola sanoo.

Lehtola toimi myös julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana vuosina 1996-1999. ”Se oli aivan mielenkiintoista, pääsi näkemään hiukan syvemmin tiedotusvälineitten luonnetta ja mekanismia.”

”Suomalainen lehdistö ja tiedotusvälineet ovat mielestäni korkeatasoisia. Meiltä puuttuu englantilainen keltainen lehdistö, asiallisuus on arvossa, jotkut poikkeukset eivät muuta kokonaisuutta,” Jo Ruotsissa Kari Lehtolan mukaan tilanne on toisenlainen: ”Esimerkiksi Estonian ympärille on keksitty aivan päästä mielettömiä tarinoita, joille ei ole mitään totuuspohjaa. Nyt tilanne tuntuu Ruotsissakin olevan muuttumassa, toivottavasti. Surullisintahan koko Estonia onnettomuudessa on ollut että jotkut ovat tehneet toisten tragediasta ansaitsemiskeinon”, johtaja Kari Lehtola toteaa.

Teksti Jarmo Boberg
Kalevi Keski-Korhonen

[sivun alkuun] [osaston etusivulle] [etusivulle]