Pakkausalan muutokset näkyvät Åkerlund & Rausingilla
Työntekijöitä tänään 
70 vähemmän kuin vuosi sitten

”Työ on aika puuduttavaa. Mutta kun on maksettavana asunto ja kotona on pieni lapsi, lähtee töihin aina mielellään”, sanoo Petri Paavola.
Hän työskentelee Euran Kauttualla pakkauksiin erikoistuneessa kirjapainoalan yrityksessä, joka on maan suurimpia.
Eurooppalaisittain katsoen kartonki- ja pakkausala on graafisella alalla hyvin merkittävä. Viestintäalan ammattiliiton jäsenistä noin 900 on mukana valmistamassa juuri erilaisia pakkauksia ja päällysteitä.
Ja ala kehittyy. Ja keskittyy.

Pakkausalan muutokset ovat näkyneet kovasti myös Åkerlund & Rausingin tehtaalla Euran Kauttualla. Työntekijöitä on 70 vähemmän kuin vuosi sitten. Omistusjärjestelyt ovat muuttuneet niin, että lippusaloissa hulmuavat nyt myös Ruotsin liput. Ja suomalaiset Ahlströmit sentään aloittivat toimintansa juuri Satakunnasta.

Apuri, ei ajuri

Petri Paavola sai ammattikoulutuksen rakennusalalle, työskenteli sitten metalliteollisuudessa, mutta on nyt päätynyt kotiseutunsa toiseksi suurimman työllistäjän palvelukseen kirjapaino- ja pakkausalan mieheksi. Hän on 27-vuotias ja on muun muassa perhetilanteensa vuoksi iloinen työpaikastaan. Jokin kuitenkin kaihertaa.

Hänen työnsä muistuttaa sitä, jota Charles Chaplin kuvasi elokuvassaan Nykyaika: hän on kuin osa konetta. Hän syöttää kaukaloon kartonkikappaleita, jotka pitkä kone tekee valmiiksi pakkausrasioiksi. Niitä syntyy tunnissa 20 000 kappaletta.

Petri sai tehtaalta koulutuksen tällaisen koneen hoitajaksi eli ajuriksi, mutta hän toimii apurina. ”Tässä ei ainakaan tarvitse paljon ajatella”, hän naurahtaa. Pisimmillään yhden tuotteen ajo saattaa kestää viikkokausia. Jossain määrin vaihtelua syntyy, jos työvuorossa on esimerkiksi kaksi ajoa.

Koneen asettelu, kuntoonlaitto, vie muutaman tunnin, erikoisemmissa rasioissa jopa päivän. Siitä huolehtii ajuri, ja se työ olisi mieluisa Petri Paavolalle. Apureiden tehtävänä on avustaa ajuria ja siivota konetta. Yhdellä koneella on kolme apuria, jotka sentään keskenään vaihtavat töitään tunnin välein. Työtä tehdään yleensä kahdessa, joskus kolmessa vuorossa.

Petri Paavola ei kuitenkaan valita. Hänen nuorikkonsa on erikoissairaanhoitaja, joka on aika ajoin saanut työtilaisuuksia Raumalta, mutta keskittynyt viime aikoina lapsen hoitamiseen. Perheellä on puolivuotias beibi. Runsas vuosi sitten hankittiin remontointia kaivannut omakotitalo. ”Siinä on hyvät syyt lähteä aamulla töihin”, Petri sanoo.

Mielikuvitus auttaa

Petrin syöttämän kaukalon toisessa päässä häärii iloisesti pulputtaen kolme, neljä rouvaa. Kone on pakannut huonosti, ja tuotenipun yläosa vuotaa reunoiltaan muistuttaen epämääräistä kasaa. Käsipelillä naiset purkavat sitä.

Käsin he työskentelevät myös normaalitilanteissa. He ovat vastaanottoapulaisia, jotka lavaavat ja tasoittavat rasianippuja.

”Nippu voi painaa viisikin kiloa. Työ tehdään seisten. Minulla se käy eniten sormiin, toisilla käsiin, joillain taas jalkoihin. Mutta kaikilla se ottaa päähän”, kertoo Eira Virtanen.

”Tämä on pakkotahtista hommaa, ja täytyy olla vilkas mielikuvitus jos aikoo viihtyä. Itse olen ollut samalla koneella 13 vuotta enkä kuitenkaan pahemmin nupise, eli aina on ollut hyvät työkaverit. Kun on aikaa suunnitella, tehdään työpaikalla kotityötkin melkein valmiiksi”, naureskelee hyväntuulinen Eira Virtanen.

Yötyö? ”Yö on nukkumista varten. Iän myötä nukkumisongelmat yleensä kasvavat, ja meillä on talossa aika paljon vanhempaa väkeä”, Eira toteaa. Hän on ammattiosastonsa puheenjohtaja. Siinä on hiukan alle 300 jäsentä, lähes puolet heistä eläkeläisiä.

Erikoisia jakoja

Tässä on nyt ollut esillä ison firman vähän tylsempiä asioita ja aivan prosessin loppupäästä. Eurassa tehdään erinomaisia pakkauksia ja hyvin pitkälti elintarviketeollisuudelle sekä kotimaassa että ulkomailla. Vierailijallekin puetaan takki ja päähine aivan kuin hän kävisi meijerissä. Tuotantolaitos on erittäin siisti ja etupäässä valoisa. Paikoin on tosin melua ja erityisesti painon puolella myös yllättävän lämmintä, kesällä kuulemma jopa 30 – 32 Celsiusta.

Talon palveluksessa on kaikkiaan 440 ihmistä, joista 160 kuuluu Viestintäalan ammattiliittoon. Heistä osa hoitelee syvä- ja offsetpainoa. Sillä puolella taas, missä fleksopaino jyrää, työntekijät kuuluvatkin Paperiliittoon.

Erikoista tilannetta ei tee helpommaksi se, että tehdas on hiljattain tavallaan jakautunut kahtia. Pääomistaja Ahlström on suorittanut monimutkaisia uudelleenjärjestelyjä, myynyt ja ostanut, pilkkonut.

Eurassa toimii tuotantopuolella nyt tai lähitulevaisuudessa kaksi firmaa: Åkerholm & Rausing Oy ja Åkerholm & Rausing Carton Oy.

Uudelleenjärjestelyjen yhteydessä talon ”kirjatyöntekijöitä” todellakin vähennettiin 70 hengellä. Pääluottamusmies Esko Silver sanoo kuitenkin tämän tapahtuneen kivuttomasti ja oikeastaan ihmisten toiveiden mukaan. Toiveiden vastainen sen sijaan oli lomautusilmoitus. Se kuitenkin saatiin yhteistoimintamenettelyssä torjuttua.

Silver toimii toistaiseksi ”kummankin” talon työntekijöiden edustajana, osallistuu molempien johtoryhmien toimintaan jne. Hän myös pyrkii torjumaan tai vähentämään eräänlaista neuvottomuuden ja turvattomuuden tunnetta muutostilanteessa, jossa monet asiat ovat ikään kuin raollaan eri suuntiin.

Hilkan tuoli

”Täällä on paikoitellen liian monta kokkia. Komentosuhteet ovat epäselvät”, sanoo Silver ja toimii samalla tulkkina painopinnanvalmistuksessa työskentelevälle Hilkka Vallinille. Tämä näet ilmoittaa kyllä pitävänsä työstään, mutta ”ei välttämättä kaikesta muusta”. Kirjatyön edustajien vieraillessa talossa Vallinin takana kuikuilikin joku mies, ilmeisesti työnjohtaja.

Kyllä Hilkka Vallinin viihtymisen uskoo: hänen miehensä on samassa talossa syväpainajana. Ja vielä enemmän: heidän ja hänen 26-vuotias tyttärensä tekee tismalleen samaa työtä kuin Hilkka, peräti samalla työtuolilla!

Hän pitää myös työstään, joka hänen mielestään on mukavan vaihtelevaa. Tarkkuutta se vaatii. Työn laatua valvovat prosessin myöhemmissä vaiheessa toimivat työntekijät ja pitkälti myös asiakkaat. Esimerkiksi vakiintuneiden tuotemerkkien pakkauksiin tehdään jatkuvasti muutoksia, mutta ne ovat keveitä, asiakas ei niitä juuri saa havaita.

Hilkka Vallinin työtä ei esimerkiksi saa valokuvata, jottei uusittu pakkaus ole lehdessä näkyvillä ennen kuin se on markkinoilla.

Pieniä tuprauksia tulee. Vierailupäivänäkin palautettiin yksi työ, joka vaati tarkennusta. Onneksi palautus tapahtui jo telavedoksen aikana.

Syväpainossa näet sylinterin monivaiheinen valmistus kaiverruksineen ja kromauksineen on paitsi kallista myös yhdellä lailla peruuttamatonta. Sitä selvittävät toimittajille Esko Silver ja Reijo Vieno, mutta oppi ei välttämättä mene perille.

Sylinteriin muun muassa tikataan timantilla uraa, jonka syvyydessä ja ylipäänsä eri metallilajien käsittelyssä puhutaan millimetrin tuhannesosista. Sylintereiden tai telojen ympärysmitta vaihtelee 320 ja 820 millimetrin välillä. Rulla painaa esimerkiksi 200 kiloa.

Päänsäryt painajalle

Syväpainokoneella, merkiltään Cerruti, on parhaillaan yksi asiakas valvomassa laatua. Kaiken tulee olla viimeisteltyä. Kaikki ammattilaiset toki valvovat omaa työtään, mutta sen ja asiakaskontrollin lisäksi talon oma laboratorio on aktiivinen prosessin eri vaiheissa.

Jouko Hietala ja Sami Tuominen ovat rulla- ja värimiehiä, jotka avustavat painajaa. ”Me otetaan aika rauhallisesti, päänsäryt ovat oikeastaan painajalla”, miehet sanovat.

He ovat aina samalla koneella ja samoissa vuoroissa. Porukka on heidän mielestään oikein mukava.

Nuorempi Sami Tuominen sanoo, ettei yötyö häntä häiritse. Ikävä on sen sijaan iltavuoro, kun harrastukset kärsivät. Hänen tärkein harrastuksensa on vapaapalokunta, missä hän toimii palokaluston hoitajana. Euran VPK:ssa lähes kaikki miehet ovat vuorotöissä. Sieltä ei suin päin sännätä pelastus- tai sammutustehtäviin, mutta kännykkään tulee aina viesti.

Luottamusmies kansainvälistyy

Pääluottamusmies Esko Silver, joka on ammatiltaan painaja, kertoo että palkkauksessa on eri vaatimustasoja ja niiden sisällä palkat ovat samat. Kokonaishaarukkaa tietysti syntyy, mutta eivät avustavien tehtävienkään ihmiset vierailijoille pahemmin palkoistaan valitelleet. Työpaikan ongelmat saattavatkin olla muualla.

”Epävarmuutta ei ole vain yritysjärjestelyistä. Työnantajalla on muutenkin käytäntöjä, jotka joskus onnistuvat huonommin. Pääluottamusmies kyllä osallistuu yhtiöiden johtoryhmien kokouksiin, joissa mm. käsitellään tulokset, siis aivan kovaa asiaa. Isommat strategiat kyllä luodaan jossain muualla ja niistä vain informoidaan”, Esko Silver sanoo.

Hän on osallistunut myös yritysten ja emo-Ahlströminkin eurooppalaisiin kokouksiin ja ruvennut opiskelemaan englantia.

”Työntekijäpuoli pystyy periaatteessa puuttumaan epäkohtiin, mutta silloin täytyisi voida olla yhteyksissä jo ennen kokouksia, säännöllisestikin. Kielikysymys on kova ongelma työntekijäpuolella, varsinkin kun edustajat eivät ole kaikkein nuorimpia”, Esko Silver kertoo.

Viestintäalan ammattiliiton pakkausjaostoon kuuluva Silver on myös puhtaasti ay-puolella osallistunut kansainväliseen toimintaan. Viimeksi hän oli Englannissa laajassa eurooppalaisessa pakkausalan työntekijäseminaarissa.

Teksti Olli Paunu
Kuvat Gadi Boustani

[sivun alkuun] [etusivulle]