Yritysostoilla uudelle toimialalle
Edita eksyi etikettibisnekseen, Tilgmann ja kymmeniä työpaikkoja katosi

Syksyllä 1998 Edita kieri rahassa ja hankkiutui kahdella yritysostolla etikettien valmistajaksi. Sitransin toimialaselvitys piti alan näköaloja lupaavina. UPM-Kymmeneltä Edita osti Tilgmannin, 90 prosenttia Lauttasaaren Painosta Smedsin perheeltä.

Syksyllä 2000 Edita pyyhkäisi molemmat nimet historiaan sulauttamalla vuonna 1869 perustetun Tilgmannin Lauttasaaren Painoon ja muuttamalla sen Edita Label Oy:ksi. Tammikuussa 2001 loppuu koko toiminta Tilgmannin tiloissa Espoon Suomenojalla. Tuotanto keskitetään Kelan taajamaan Siuntiossa entisen Lauttasaaren Painon seinien sisään. Osa tuotantolaitteista ”ulosliputetaan” Edita Labelin muihin yksiköihin, osa toiminnoista ulkoistetaan.

Syyskuun alusta 2000 Edita Labelissa on käyty yt-neuvotteluja. Editan henkilöstölehden mukaan syynä ovat Tilgmannin raskaasti tappiollinen toiminta vuonna 2000 ja Lauttasaaren Painon tuloskehityksen selvä jääminen tavoitteista. Niiden yhteinen liikevaihto on pienentynyt viime vuodesta.

Venäjän ja muiden IVY-maiden talouden romahdus elokuussa 1998 ja sen jälkeen kuihdutti idän markkinat, jotka suurimmillaan olivat vastanneet Tilgmannin liikevaihdon neljäsosasta. Tilgmannin alamäki heijastaa myös kotimaisten ja länsieurooppalaisten yritysten kilpailun kiristymistä. Hinnat ovat alhaalla. 

Tilgmannilla henkilökuntaa supistettiin jo viime vuonna kolmanneksella. Työntekijämäärä pudotettiin 90:stä 60:een. 

Lokakuun toisella viikolla yhtiö julkisti Edita-Infossa - yt-neuvottelujen ollessa loppusuoralla - suunnitelmansa tiputtaa Edita Labelin työvoima 45 henkilöön. Vuoden 1999 alussa Tilgmannilla ja Lauttasaaren Painolla oli yhteensä 125 työntekijää. Vajaassa kahdessa vuodessa, keskellä vahvaa taloussuhdannetta, Edita on hukannut kaksi kolmasosaa ”lupaavien” uushankintojensa työpaikoista.

Lokakuun toisella viikolla oli vielä auki, ketkä tekevät jatkossa työtä Edita Labelin tiloissa Siuntion Kelassa, ketkä päätyvät ennenaikaisesti eläkeputkeen Kelan asiakkaiksi ja ketkä joutuvat etsimään uutta työpaikkaa.

Sopiminen on sitoutumista

Tieto korkeasta osaamisestaan ja toimivasta yrityskulttuuristaan tunnetun Tilgmannin alasajosta on surullista kuultavaa. Vielä surullisemmaksi kertomuksen Tilgmannin äkkikuolemasta tekevät tekijät, joihin Tilgmannin pääluottamusmiehenä elokuun loppuun 2000 toiminut Reino Sarjanen törmäsi Editan marssitettua painolaitoksen johtoon omat miehensä.

Sarjasen mukaan Edita menetti heti alkuun itselleen uuden alan elintärkeätä tietoa vaihtaessaan Tilgmannilla koko päällikköportaan. Sarjanen epäilee, että liikevaihdon aleneminen johtuu osaksi tästä. ”UPM-Kymmenellä oli laaja kansainvälinen myyntiorganisaatio, jota Editan pystyttämä koneisto ei mitenkään voinut korvata.”

Myös talon sisällä ongelmat kärjistyivät nopeasti. ”Tilgmannia alettiin johtaa yläkerrasta pelkällä laskutikulla ja luvuilla arvostamatta henkilökunnan osaamista ja aliarvioimalla yhteistyön merkitystä.”

Voimassa olleet talokohtaiset sopimukset eivät kelvanneet Editalle, vaan yhtiö irtisanoi ne omistajanvaihdoksen jälkeen. Työnantajan härkäpäisyys neuvotteluissa kiristi tunnelmaa suoritusportaassa. ”Editalainen johto jopa hämmästeli sitä, miksi niin monesta asiasta on sovittava työntekijöiden kanssa. Uuden johdon mielestä alaisten on tehtävä, mitä esimiehet määräävät, eikä edes perusteluita pidä kysellä.”

”Tilgmannin henkilöstökunnasta löytyi joustavuutta aina, kun työnantajan suhtautuminen oli asiallista ja myönteistä”, Sarjanen korostaa. ”Työnantajalle, kuten meillekin, se oli edullista, koska henkilökunta katsoi, että sopiminen on sitoutumista”.

Asetelmaa pahensi entisestään se, että pääluottamusmies ja henkilöstön muut edustajat lakkasivat saamasta kunnollista informaatiota Tilgmannin taloudesta. UPM-Kymmenen aikaan Sarjanen oli Tilgmannin johtoryhmän jäsen ja kertoo saaneensa selkeän vastauksen kaikkeen, mitä osasi kysyä. Editan tultua omistajaksi työnantajan perusteelliset talousdokumentit vaihtuivat pariin A4-liuskaan ja vältteleviin vastauksiin.

Onko Editalla kaksi arvomaailmaa?

Sarjanen muistuttaa, että neljä vuosikymmentä Tilgmannia palvelleena ikävät käänteet eivät todellakaan ole hänen kokemuspiirissään uusia. ”Aiemmin ongelmien ratkaisemisessa auttoi molemminpuolinen avoimuus ja vilpitön pyrkimys yhteisiin johtopäätöksiin. Vaikeissa tilanteissa työntekijät olivat valmiita hankaliinkin siirtoihin. Editan nimittämän johdon toimintatavat veivät pohjan pois hedelmälliseltä yhteistyöltä.”

Lisävarjon Tilgmannin kohtalon ylle heittää se, että valtio omistaa Editan. Yritysmaailman asiantuntijat ovat pitkään arvelleet, että omistajan strategiana on lihottaa Edita pörssikuntoon ja kääräistä sen myynnistä sievoiset rahat.

Hyppääminen etikettibisnekseen on toteuttanut strategiaa surkeasti. Se on sekä heikentänyt yhtiön tulosta että tahrannut sen mainetta kunniakkaan perinteen omaavan Tilgmannin alasajolla.  

Sarjanen toteaa, että Edita on monen muun yrityksen tapaan kirjannut arvomaailmansa hienoiksi lauseiksi, mutta Tilgmannilla niistä ei ole ollut iloa. ”Kun talous alkoi mennä huonosti, Edita otti esille toisenlaisen arvopaketin, vaikka vahvoilla arvoilla on suurin merkitys nimenomaan kohdattaessa vaikeuksia. Luottamusta herättää ja ansaitsee johto, joka pitää kiinni yhteisistä arvoista kaikissa tilanteissa.”

Sarjasella on ikävään tilanteeseen myös ironinen näkökulma. ”Kun minulta kysyttiin, olenko ajatellut lähteä eläkeputkeen, vastasin, että uskollisena valtiovallan tavoitteille en lähde talosta kuin kantamalla. Valtiovaltahan pyrkii pidentämään kansalaisten työssä pysymistä ja lykkäämään eläkkeelle lähtöä.”

Teksti Juhani Artto
Kuvat Kalevi Keski-Korhonen

[sivun alkuun] [etusivulle]